"Sitä sen pitääkin! Ja eikö se polta teidän omaa tuntoanne, että syöttelette köyhää tyttö parkaa kaikenlaisilla lupauksilla ja toiveilla ja sitte tahdotte peräytyä?"
"Jumalan tähden, Mari kulta, olenhan minä vasta yhdeksäntoista vuoden vanha".
"No, ja mitä sitte?"
"Niin, ja pitäisi minun saada myös toinen paikka ja sitte —"
"No, ja sitte?" — mäiskis! taas lätkäys selkään.
"Tuhat tulimmaista! Kavahtakaa itseänne!"
"Kavahtakaa vaan itse teitänne! No, ja sitte?"
"Niin, sitte pitää minun ensin hankkia itselleni arentitalo, ja siihen voi kulua vielä runsaasti kymmenen vuotta".
"No, ja sitte?" kysyi Mari Möller oikein ilkeällä sitkeydellä.
"Niin, ja sitte", änkytti Fritz Triddelfitz viimein tuskissaan, "sitte olette te minulle toki liian vanha".