"Mitä on elämä?" jatkoi Swart. "Ajatteles vaan, että me kahdeksan päivää sitten istuimme tässä omilla rattaillamme, ja kuka silloin olisi voinut ajatella, että me tänään istuisimme tässä rankkasateessa, aivan kuin kaksi sammakkoa. No, minusta saa sataa kuinka paljon tahansa. Jos se vaan pian olisi ohi!"
"Se on minunkin ajatukseni", sanoi Witt, "jos se vaan pian olisi ohi!"
"Mitä on elämä?" sanoi vielä kerran Swart, "se on aivan kuin harava ilman hampaita, kuin aura ilman terää, kuin koira ilman häntää. Ja minä näytän sinulle sen toteen, naapuri. Tänään me olisimme olleet, Jumala ties, kuinka kaukana, ja nyt me istumme tässä kuin kaksi narria rankkasateessa".
"Sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "tässä me istumme odotellen, kunnes sade on mennyt ohi. Jumala ties, kuinka kauvan me saamme istua tässä. Muuten minäkin olen tehnyt havaintoja. Kuinka on se mahdollista, että minulla on molemmat saappaani jalassani ja että minä kuitenkin olen hukannut toisen sukkani? Sinä kysyit minulta: mitä on elämä? ja nyt minä kysyn sinulta: missä on minun sukkani?"
"Sinun sukkasi? Mitä?" sanoi Swart, "oletko sinä viisas? Saappaat ovat jalassasi ja kuitenkin on toinen sukkasi poissa! Voihan semmoisesta menettää järkensä! Tämä on todellakin kaunis juttu".
"Samaa minäkin sanon. Se on varma, se", arveli Witt. "Enkä minä ensinkään voi käsittää, kuinka se on voinut tapahtua, olenhan minä muuten niin hirveän varovainen".
"Älä sinä turhia kehu!" sanoi Swart. "Sinä olet oikea lapsi semmoisissa asioissa. Onpa todellakin hyvä, että jälleen olemme kotona, muuten sinä vihdoin olisit menettänyt kaikki mitä sinulla on: pitkät korvat päästäsi, ja vihdoin olisit kai senkin kadottanut. Voiko kukaan ajatella hullumpaa: mies, jolla on saappaat jalassaan, kuitenkin hukkaa sukkansa! Ei se…"
KOLMASKOLMATTA LUKU.
Frits tulee kotio. — Kenenkä hän tapasi äitinsä luona, — Swart tulee hiipien sisään ovesta. — Ukkosta sateen jälkeen. — Kuinka kaikki kääntyy hyvään päin.
Ukkojen istuessa mietiskelemässä tämän elämän oloja, kiiruhtivat Kalle ja Frits nopein askelin kylää kohden. Kello saattoi olla viiden vaiheilla. Frits astui niin nopeasti että Kalle tuskin saattoi häntä seurata. Eikä kestänytkään kauvan, ennenkuin he olivat sillä mäellä, josta saattoi silmäillä yli koko kylän.