Frits meni pois Dorotean luo ja sitten he yhdessä menivät ulos huoneesta.
Ukko Swart seisoi siinä kuin katuvainen syntinen.
"No, eukkoseni, älä nyt ole suutuksissa, vaan anna kaikki olla hyvin jälleen!"
"Semmoinen maankuleksija! Onko se säällistä, että vanha mies lähtee ympäri maailmaa kulkemaan vaan huvikseen ja kuluttamaan rahaa ja ottaa vielä päälle päätteeksi lapsi-raukan mukaansa! — Tai etkö sinä ole ottanut minulta pois minun ainoaa lastani?"
"Mutta, eukkoseni…"
"Suus kiinni, sanon minä! luulenpa ettet sinä ensinkään häpeä enää.
Tahdotko vielä päälliseksi olla epäkohtelias minulle?"
"Tämä on todella hauskaa, tämä! Minä tulen kotio aivan läpimärkänä, ja sitten…"
"Vait! sanon minä. Minä en enää tahdo kuulla sanaakaan, sinä olet saanut tahtosi täytetyksi, ja nyt sinä istut siinä nokkosissa kaikkine älynesi. Sinä olet nyt käynyt isoissa kaupungeissa, olet opettanut lapsille maanviljelysoppia, nyt sinä olet yhtä kelvollinen kuin se tyhmä yhdistys Güstrowissa, joka tietää kuinka ulkomaalla sontaa luodaan — sinä ehkä osaat nyt luoda sontaa ranskaksi, sinä — ja nyt sinä istut tässä kuin viides pyörä vaunujen alla! Nyt, sinä olet saanut sinun tahtosi tapahtumaan, nyt minä myös tahdon saada minun tahtoni. Minä en sen enempää enää tahdo puhua sinun tyhmästä matkastasi, en niin sanaakaan, mutta jos sinä saat semmoisia mielettömiä tuumia vielä toisen kerran päähäsi, niin saat nähdä muuta! Näetkös nyt, Frits on menevä naimisiin ja hän on saava lukkarin Dorotean, siihen saat sinä nyt paikalla myöntyä!"
"Ja minä myönnynkin, Jumalan nimessä! Frits ja minä olemmekin jo suostun…"
"Sepä on kaunista! Vai niin, te teette sopimuksia keskenänne ja teillä on salaisuuksia, joista minä, hänen äitinsä, en saa tietää mitään".