Seuraavana päivänä seisoivat vankkurit, joidenka eteen oli valjastettu kaksi varsatammaa, ukko Swartin oven edessä. Varsat hyppivät iloisina vankkurien ympäri, ja ihmiset ne juoksivat edes takaisin vankkurien ja tuvan väliä; milloin oli unhoitettu sitä, milloin tätä, mutta vihdoinkin oli kaikki järjestyksessä. Vankkurien peräpuolella oli iso arkku neljällä lukolla — se sisälsi Kallen ja Fritsin matkakapineet — ja seitsemän koria täynnä evästä oli asetettu sen ympäri.
Koko matkaseurue oli nyt koossa; myöskin lukkari oli saapuvilla, hän seurasi vaan mukana kappaleen matkaa, käydäkseen samalla veljensä luona. Olipa kuitenkin niitä, jotka sanoivat, että hän meni mukaan ainoastaan eväiden tähden, mutta ihmiset sanovat niin paljon.
Sanoma siitä, että Kalle ja Frits olivat lähdössä matkalle maanviljelys-opintoja harjoittamaan, oli levinnyt ympäri kylää, ja sekä vanhat että nuoret olivat kokoontuneet lähtöä katsomaan. Muutamat olivat kiivenneet pitäjänvoudin häkki-aidalle ja muutamat lähellä olevalle pellon aidalle.
"Kaikki on järjestyksessä!" huudahti nyt Swartin Juhani, ja niin sitä nyt sanottiin jäähyväiset toinen toiselleen. Sen kertomisella en minä tahdo kuluttaa aikaa, sentähden että minä en mielelläni tahdo kertoa sitä mikä surullista on. Molemmat eukot itkivät, kun heidän piti sanoman hyvästi pojille, mutta pahimmin kuitenkin itki Swartin emäntä, hän itki kuin piiskattu. Ukko Swart lohdutti häntä, niin hyvin kuin voi.
"No no", sanoi hän pyyhkien hänen silmiään esiliinalla, mutta sitä ei hänen olisi pitänyt tekemän, sillä esiliina oli tullut padoista pahasti nokeen, niin että eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa. Mutta tämä kuitenkin rauhoitti häntä. Ja niin sitä vihdoin noustiin vankkuriin.
Etusijalla istuivat Kalle, Frits ja Juhani — joka oli ajava vankkurit takaisin kotiin — ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takasijalla, ja koska ukko Witt oli sangen "ruumiikas", niin ei siinä enää ollut sijaa muille, jonka tähden lukkarin täytyi istua matka-arkun kannelle vankkurien perään pitämään eväitä silmällä.
"Olemmeko nyt valmiit?" sanoi Swart katsahtaen olisiko kaikki järjestyksessä, ja kaikki oli järjestyksessä. "No aja päälle sitten, Juhani. Ja te, lukkari, pitäkäät kieli oikein suussa".
Heisaa! aika kyytiä sitä lähdettiin lasten huutaessa ja koirain haukkuessa Swartin pihasta ja ulos avaraan maailmaan.
"Hei, seisahtukaat", huusi ukko Wunderlich, joka seisoi pitäjänvoudin häkki-aidalla, "pyörä lähtee irti!"
"Älkäät vaan hukatko lukkaria!" huusi pitäjänvoudin Frits, joka seisoi aidalla.