"Onpa tuo hullua", sanoi Swart, "näin ilman muuta riisua hevoset pois valjaista! En minä todellakaan voi tätä ymmärtää!"
"Mitä hittoa," huudahti Kalle Witt, "missä eväskorit ovat?"
"Poika, oletko sinä tullut sokeaksi!" sanoi Swart. "Mihinkäs ne olisivat joutuneet?"
Niin sanottuaan meni hän vankkurien luo, mutta eipä hänkään mitään eväskoria nähnyt.
"Ei, ne ovat todellakin poissa!"
"Niin, sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "ne ovat todellakin poissa".
"Ne ovat poissa", sanoi Juhani.
"Herranen aika!" sanoi ukko Swart, joka sillä välin oli kurkistanut joka haaralle, "olemmeko me todellakin kaikki noidutut! Tuollahan ne riippuvat puussa!"
Kaikki katsahtivat ylös puuhun. Ja siellä ne todellakin riippuivat.
"Yksi — kaksi — kolme — neljä — viisi — kuusi — seitsemän!" luki
Swart. "Ne ovat kaikki tallella!"