"Tämäpä on kummallista", sanoi hän Wittille, kun he jälleen olivat istahtaneet vaunuihin, "tuommoinen mies näkee kaiken tämän vaivan, ja sitten sanoo hän: ei se maksa mitään! Voitko sinä tätä ymmärtää?"
"En" sanoi ukko Witt, "mutta siinä sinä olet aivan oikeassa, naapuri, että se joka tekee minkä hän voi, ei voi tehdä enempää kuin minkä hän tekee".
"Vai tämä se nyt on Preussi?" sanoi Swart katsellen ympärillensä.
"Onhan se vaan paljasta hietaa! Se on kai suuri maa?"
"Onpa niinkin", sanoi yksi musikanteista, "se ulottuu aina Sakseniin asti!"
"Wo schöne Mädchen auf die Bäume wachsen!" [Jossa kauniita tyttöjä kasvaa puissa] sanoi Kalle kohottaen kaulustaan.
"No, mihinkä me sitten tulemme?" kysyi ukko Witt.
"Itävaltaan", vastasivat musikantit, "jossa myös kuuluu löytyvän kauniita tyttöjä".
"Ja sitten?" kysyi taasen Swart, "mihin me sitten tulemme?"
"No, sitten voitte tulla moneen eri paikkaan, jos te ajatte vasemmalle, tulette te Unkariin ja Slovakiaan".
"Jaa sinnekö, missä ne tekevät niitä hirveitä rotanloukkuja?" sanoi
Witt.