"Pidä suusi! Minä en vielä ole puhunut loppuun. Siinä peijakkaan yhdistyksessä Güstrowissa löytyy viisaita herroja, jotka tuntevat maanviljelystä ja kaikenlaisia kirjoja. Ja he sanoivat naapurille Wittille: 'Se jolla on poika', sanoivat he, 'ja antavat hänen laiskotella muurin ääressä, se on tyhmä aasi'. Ei, sanoivat he, jos hänestä on tuleva kelvollinen maanviljelijä, niin tulee hänen matkustaa Belgiaan ja oppia järkiperäistä maanviljelystä, joka kuuluu olevan jotakin oikein erinomaista siellä. Ja minä sanoin: 'No, mitä sinä arvelet, Witt?' — 'Minäkö?', sanoi hän, 'minun poikani pitää lähtemän sinne'. — 'No sitten minunkin pitää kanssa', sanoin minä. — Ja nyt sinä tiedät, miten asian laita on, ja pidä siivosti suusi kiinni, sillä minä en tahdo kuulla mitään muuta".
Tuoli oikein poltti Swartin emäntää, ja hän väänteli itseään niinkuin se, joka istuu neulojen kärjillä. Mutta nyt täytyi hänen puhua suunsa puhtaaksi, ei hän enää kauemmin voinut pidättää itseään.
"No tämäpä oli kummallista! Minun pitää oleman vaiti tuommoisen härkäpään tähden, kuin sinä! Vai niin, minun pitää pitämän suuni kiinni!"
Ja nyt antoi hän sanain virtailla suustaan, aivan niinkuin henkilö joka laskee oltta tynnyristä ja on unhoittanut sulkea tapin, niin virtailivat sanat Swartin emännän suusta.
Ukko Swart istui alallaan kädet ristissä ja antoi myrskyn mennä ohi. Mutta kun hän luuli sen olleen ohi, niin se alkoi uudelleen; eukko oli vaan vähän vetänyt henkeä välillä.
"Vai niin, sinä tahdot lähettää sen viattoman lapsirukan pois maailman matkoille? Luulenpa todellakin, että sen tekisit, jollen minä ottaisi häntä suojellakseni. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meillä ei ole muita kuin hän yksin, ja mitä sinä tekisit, jos me kadottaisimme hänet?"
"Rauhoitu nyt vaan, eukkoseni", sanoi ukko Swart. "Jos se nyt tuleekin vähän maksamaan, niin tahdon mielelläni uhrata sen hänen tähtensä. Ja eihän hän enään ole mikään lapsi, pääsihän hän viime vuonna arpomisessa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mitäs hänelle voisi tapahtua, matkustaahan hän yhdessä Kalle Wittin kanssa?"
"Kalle Wittin kanssa? Vai niin! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi. Onhan hän varsin yhtä lapsellinen kuin Frits, ja sinä työnnät ne molemmat onnettomuuteen".
"Mutta pidä nyt jo suusi, eukko. Nyt sinä rupeet aivan hulluttelemaan. Mutta kukaan ei saa sanoa, että minä työnnän poikani onnettomuuteen: minä matkustan myös heidän kanssaan Belgiaan".
"No, kas tämäpä vasta on kaunista! Ei kestäisi kauvan ennenkuin santarmit ottaisivat teidät kaikki niskasta kiinni ja veisivät putkaan".