Hän meni tyyneenä askareihinsa, pani päivällisruuan tulelle, ja kun se oli keitetty, kutsui hän pikkusiskot sisään.
Nyt hänessä ei enää voitu huomata mitään erinomaista, ainoastaan silmät olivat vähän punaset.
Kun sitten lukkari tuli kirkosta, silitteli hän Dorotean leuvan alustaa ja katsahti hänen silmiinsä, ja kun tyttö ujona loi silmänsä ales maahan päin, suuteli isä hiljaa hänen silmäkanttaan.
YHDESTOISTA LUKU.
Swartin emäntä tulee kotia kirkolta ja saa pastorin vieraaksi. — Mitä pastori sanoi ja mitä Swartin emäntä sanoi. — Ajatukset pyörivät eukon päässä ja kärpäset pyörivät ympäri hänen nenänkärkeään. — Kuinka hän putosi veteen. — Kuka hänet pelasti.
Kun Swartin emäntä tuli kotio kirkosta, oli hän kovin äkäinen, otsa oli ryppyinen ja alihuuli pitkä. Semmoisena astui hän läähättäen läpi kylän ja naputteli sormillaan virsikirjaansa siten antaaksensa valtaa mieliharmillensa.
Kun hän tuli kotio, oli navetanovi auki ja hanhet olivat päässeet ulos pihalle, keittohuoneen oven edessä oli ämpäri, joka hänen mielipiteensä mukaan ei kuulunut siihen, ja sontarattaat eivät myöskään olleet oikealla paikallaan. Mutta vasta hänen ehdittyään porstuaan oli raju-ilma valmis. Karjapiika sai ensiksi kokea sen.
"Kuinka usein olen minä sinulle sanonut, ettet sinä saa laskea hanhia ulos?" sanoi Swartin emäntä ja salama iski piian niskaan. Sitte oli tupapiian vuoro.
"Eikö meillä ole tarpeeksi rikkinäisiä ämpäriä? Pitääkö tuonkin tuolla seistä ulkona, että senkin vanteet menisivät irti? Jos sinä teet vielä kerran niin, niin minä sinun opetan!"
Juhani onneksi ei ollut kotona, muuten olisi hänkin saanut löylytyksen.