KOLMASTOISTA LUKU.
Mitä ukko Swart kirjoitti kotiin. — Ikuinen uskollisuus ja piparkakut.
— Berlin ja Stawenhagen. — Mistä Kalle oli saanut hienon käytöksensä.
"Kas niin", sanoi ukko Swart, "nyt me olemme Berlinissä ja me jäämme tänne huomiseksi, mutta tänä iltana tahdon minä kirjoittaa kirjeen eukolleni, sen minä olen luvannut hänelle varmuudella, enkä minä vielä koskaan ole syönyt sanaani. No, Frits, istus nyt poikani…"
"Ei, naapuri", sanoi ukko Witt, "maltas vähän! Anna Kallen kirjoittaa, hän osaa, olihan hän ensimmäinen lukkarin koulussa".
"No istu sitten Kalle", sanoi Swart.
Kalle istui, Swart lausui hänelle, miten hänen piti kirjoittaman ja kun hän oli lopettanut, sanoi Swart:
"Kas niin poikani, lues nyt, mitä sinä olet kirjoittanut!"
"Hellästi rakastettu eukkoni!" luki Kalle.
"Niin nimitän minä häntä aina kirjeissäni", sanoi Swart.
"Me olemme kaikki tyyni terveet, ukko Witt ja Kalle ja minä ja meidän ainoa poikamme, ja me olemme kaikki hyvällä tiellä. Katso vaan emäsian perään, ettei se syö porsaitaan, ja katso myös toisten sikain perään. Anna väen niittää heinää aliniityllä. Me olemme Berlinissä ja olemme kaikki terveet ja me jäämme tänne huomiseksi ja täällä on herramaista olla. Huoneet ovat niin korkeat. Te olette kai kaikki terveet.