"Sinun kuoloon asti uskollinen
"Jaatko Swart.
"Torstaina helluntain jälkeen 1800 ja neljäkymmentä neljä.
"J. K.
"Tänä iltana tuulee sangen koreasti!"
"Mitäs arvelet, naapuri, eikö hän saata olla tyytyväinen?"
"No kyllä", sanoi Witt, "tuosta 'kuolemaan asti' sinä varmaan olet lukenut jostakin kirjasta?"
"Ei, naapuri, se ei voisi koskaan johtua mieleeni", sanoi Swart. "Näetkös, kun minä ja eukkoni olimme morsiuspari, annoin minä hänelle kerran piparkakun, jossa oli tämmöinen värsy:
"Tämä piparkakku tässä, pieni hunajainen,
Olkoon sulo simasuulle hyvin maistuvainen!
Kun se suukkosessas sulaa, muista silloin vaan
Ystävääsi, uskollista asti kuolemaan!
"Ja se ilahutti häntä niin sanomattomasti, sentähden tahdon minä myös ilahuttaa häntä hänen vanhoina päivinään".