"Ei Frits", sanoi tähän Witt, "ei se tule vaan siitä; vähät takista, mutta katsos Kallen sääriä, kuinka reippaasti hän muuttaa koipiaan. Ja katsos hänen koko vartaloaan. Muuten minä sanon sinulle, naapuri Swart, että sinä olet liian ankara Fritsille; mistäs hän olisi oppinut käyttämään itseään? Näetkös, jos minä en olisi ollut sotamies, ei minun pojallani myöskään olisi sitä ryhtiä, joko hänellä nyt on; sillä sitä ei vaan peritä, tiedä se".
NELJÄSTOISTA LUKU.
He astuvat käsihakaa katua ales ja saavat nähdä Portugalin kuninkaan. — Kuningas vihoissaan. — Kuninkaat ja herttuaat. — Vaaliruhtinaan silta. — Kuinka Blücher ja Bülow olivatkin kenraali von Pressentin ja majuri von Voss. — Vanha Frits ja ukko Witt. — Kun kuningas keittää herneitä.
Kun he tulivat Kuninkaankadulle, sanoi Swart:
"Tässä on hirveä joukko ihmisiä; mikähän nyt on hätänä?"
"Tässä on varmaankin markkinat", sanoi Witt.
"Ehkäpä on, naapuri. Kuulkaat pojat, tarttukaat käsihakaan, ettette joudu meistä hukkaan tässä hirmuisessa tungoksessa".
He tarttuivat toinen toisensa kasivarteen ja astuivat katua alespäin. Kalle ja Frits polttivat sikaria, molemmat ukot vetivät savuja lyhyistä piipuistaan mietiskellen, mitä kaikilla näillä ihmisillä oli tässä tekemistä. Eihän tässä ollut mitään merkillistä katseltavana.
Näin tulivat he Burg-kadulle.
"Seis!" huusi Kalle. "Tässä asuu Portugalin kuningas. Sen saattaa lukea tuosta kyltistä, ja se joka seisoo tuossa ovessa, on varmaankin kuningas itse".