Siinä oli luettavana sanat "Portugalin kuningas".
Kruunua ei hänellä ollut päässä tänään, se oli hänelle varmaankin liian raskas, sillä hän seisoi paljain päin ovessaan katsellen ulos kadulle.
"Se on hän itse, naapuri", kuiskasi Witt.
"Niin, kyllä se on hän", vakuutti puolestaan Swart.
Siinä seisoivat he nyt rinnakkain keskellä katua katsellen kuningasta.
Hän oli täydessä komeudessaan: sinisessä hännystakissa punasella kauluksella ja kultakoristeilla edessä ja takaa sekä keltaisissa polussaappaissa. Jos hänellä nyt ei ollutkaan kruunua päässään, niin oli hänellä valtikka kädessään; se oli paksu Espanjan ruoko-sauva kultapäällä. Muuten oli hänellä punanen nenä ja pitkä punanen parta ja tukevanruuminen hän myös oli. Swart arveli hänen painavan noin kaksisataakahdeksankymmentä naulaa.
"Vai tämä se nyt on Portugalin kuningas", sanoi Swart, "omituinen on tällaisten kuningasten laita, niin pian kuin he vaan panevat kruunun päähänsä, saa koko kansa jalat allensa eikä tohdi sanoa sanaakaan heitä vastaan".
"Minä luulen että hän on suutuksissaan", sanoi Witt, "katsos vaan kuinka hän sylkee! Hän on varmaan äkäinen piru!"
Samassa tuli kuningas heidän luoksensa ja rupesi sylkemään.
"Mitä te tässä kurkistatte?" ärisi hän.