"Ei", sanoi Witt, "se ei voi olla hän. Seisoohan hän niin kurjan hätäileväisen näköisenä tuolla ylhäällä, kuin jos hän vasten tahtoansa olisi asetettu kakluunille seisomaan ja pyytäisi päästä sieltä ales".
"Nyt minä tiedän ketä se kuvaa", jatkoi Witt, "se kuvaa vanhaa kenraali
Pressentiniä; hän heilutteli aivan noin miekallaan, kun me marssimme
Schweriniin".
"Se voi olla mahdollista", sanoi Swart, "mutta kuka on sitten tuo toinen tuolla?"
"Se on kreivi Bülow-Dennewits", ilmoitti sotamies.
"Mikä mies se olisi?" sanoi Witt. "Ei, se on majuri von Voss Grabowista, se on aivan hänen näköisensä. Häntä en minä unhoita niin kauvan kuin minä elän. Se oli mies, joka osasi olla hyvä kaikkia kohtaan, hän sanoi aina meitä lapsikseen".
"No, sen sinä mahdat hyvin tietää, naapuri", arveli Swart. "Olithan sinä hänen komentonsa alla".
Blücherin kuvapatsaan luota tultiin vanhan Fritsin luo, jota Witt aina salaa oli vihannut. Frits oli suututtanut häntä jo ennenkuin Witt oli syntynytkään, syystä että hän oli ottanut Wittin äidin-isän sotamieheksi.
"Kas kuinka hän siinä istuu vanhan koninsa selässä", sanoi Witt, "niin tirkistele sinä siinä vaan niin paljon kuin mielesi tekee, sinun syysi kuitenkin oli, että me emme saaneet sitä kaunista taloa. Eiköhän se ole totta, hä? Katsos vaan kuinka hän siinä istuu, kuin jos koko asia ei laisinkaan koskisi häntä; toivoisin että pöllähtäisit sieltä nenällesi! Minä tahdon nimittäin sanoa sinulle, naapuri, erään asian; äitini isä oli vanhin ja hänen olisi pitänyt saada talo. Mutta silloinpa tuo vanha Frits otti hänen sotamieheksi ja maakunnan tyhmä virasto määräsi, että talo oli joutuva toiselle, ja niin saimme me pitkän nenän".
"Äh, naapuri", sanoi Swart, "onhan se niin vanha asia, ettei sitä kukaan enää viitsi ajatella. Kaikki ihmiset sanovat ja onhan siitä painettu kirjojakin, että hän oli kelpo kuningas".
"Sitä en minä ensinkään tahdo kieltää", sanoi Witt, "itse äitini isäkin piti paljon hänestä ja kertoi meille paljon juttuja vanhasta Fritsistä. Kerran, en minä muista koska se oli, löi hän äidin-isääni olkapäälle sanoen: Sinä olet oikein kelpo krenatööri!"