Näin sanoessaan tuuppasi hän Fritsiä kylkeen ja veti hänet vähän syrjään.
"Älä nyt ole niin alakuloinen, Frits", sanoi hän, "se asia kyllä on selviävä. Usko minua, te ette tule Belgiaan, ja jos sinä ja Dorotea rakastatte toisianne, niin saatte nähdä, että te myös saatte toinen toisenne. Belgiaan on pitkä matka ja te ette pääse pitkälle, ennenkuin teidän täytyy kääntyä lataisin. Rautatie ei ole mikään Kalle Wepupp ja te tulette niin pian moneen pulaan, että ukot kyllästyvät koko matkaan ja palaavat takaisin Berliniin. Ettehän te edes osaa puhua yläsaksaa. Kun te sitten tulette takaisin tänne, niin tule minun puheilleni, minä ehkä voin olla teille joksikin avuksi. Hyvästi nyt, hyvä Frits!"
Hän puristi hänen kättään niin ystävällisesti, että Frits oikein sai kyyneleet silmiinsä siitä ilosta, että hänen entinen leikkitoverinsa ei ollut unhoittanut häntä vaan vielä lisäksi antoi hänelle hyviä neuvoja.
Henrikki meni nyt tiehensä sanottuaan jäähyväiset ukoille ja toivottaen heille onnea matkalle.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Teaatterissa. — Mitä Swart ja Witt siitä arvelivat. — Kalle aikoo tehdä hyppäyksen, mutta otetaan kiinni ja heitetään ulos. — Minkätähden Swartin ja Wittin täytyi mennä samaa tietä.
Koko matkaseurueemme meni nyt teaatteriin.
Kun he olivat tulleet ovesta sisään, hiipi Swart hiljaa varpaillaan eteenpäin ja Witt jäi ovelle seisomaan ja tirkistelemään katossa riippuvaan isoon kynttiläruunuun niin kauvan, että päätänsä rupesi huimaamaan.
Kun hän oli hetkisen seisonut, sanoi hän:
"Mennään pois!"