Uutta, tuntematonpa kohden alan nyt matkailla.
Usein pahotin Hanna tädin mielen kertoessani hänelle miten hartaasti halusin maailmalle. Ja nytkö en sinua enää koskaan saa tavata. Oletko sinäkin kuollut samoin kuin isä ja äitikin?
Nyt toteutuvat unelmani uusista oloista — suurkaupungista — ja ihmisjoukoista —.
Mutta iloinen en siltä ole.
Surrenko Hanna tätiä niin että se riistää minulta kaiken ilon? Tuskinpa.
En osaa tunteitani tulkita. Vaan siltä tuntuu kuin uuteen siirtymällä jättäisin koko lapsuuteni huolettomat ajat. Kuin muuttuisi kaikki niin vakavaksi. Tähän saakka on minua vaivannut yksinäisyyden tunne ja sitä olen vihannut, mutta kuka tietää enkö uusiin oloihin jouduttuani tule sitä kaipaamaan.
Hanna tädillä oli tapana sanoa, "Ajatuksiasi on mahdoton hallita." Nyt en todellakaan saa yhtään selvää ajatusta ajatelleeksi, ne hämmentyvät toinen toiseensa.
Jouluk. 8 p.
Vuosi takaperin kuoli isäni, talo myötiin ja me vuokrasimme Hanna tädin kanssa pienen punasen talon Hedegordin läheisyydestä. Siellä kertoi Hanna täti minulle suurmaailman elämästä.
Päätimme minun seminaari-ikään jouduttuani muuttaa kaupunkiin asumaan.