Kasvatuslaitoksessa näkyy tilani olevan tunnettu. He ylenkatsovat ja karttavat minua.
Lokak. 12 p.
Häväistys oli suuri, mutta minä livistin tieheni. Kieltäydyin hoitamasta tuntejani.
Häpeällisen suhteeni, niinkuin matami Blomvits sitä nimitti, keksivät nuo rumat, siveät naiset, jotka niin halusta lavertelevat kaikesta mikä vaan rakkaudelle ja häväistysjutuille haiskahtaa. Matami Blomvits ajoi minut ulos ja lupasi asiasta sukulaisilleni ilmoittaa. Sanoin sen hänestä hyvin kyllä uskovani. Yksimielisesti heittivät he lokaa päälleni — yksi oli nähnyt — toinen kuullut. — — — Hyvästi herttaiset nuket, hyvästi vanha akka, hyvästi, kaunis Paavoni. Sormellani teitä osoitan, tyhjiä, ulkokullatuita, ilettäviä olette kaikki. Yksin, onnettomana olen kaukana teistä, mutta nyt katselen avoimin silmin maailmaa. Leikittelyni — hurjapäinen leikittelyni on nyt lopussa — — —
Marrask. 1 p.
Sellaiselle, jolla on niin paljon miettimistä kuin minulla, on hyvä elää yksinäisyydessä. Nämä ihmiset, joiden luona asun, antavat minun olla rauhassa. He ovat tottuneet tämän tapaisiin naisiin.
Marrask. 12 p.
Hitaasti — laahustamalla kuluvat päivät. Äitiyteni aika lähenee. Ompelen lapseni kapioita ja tottumatoin kun olen, valmistuvat ne kovin hitaasti. Ne valmistuvat kumminkin vähitellen — — —
Marrask. 18 p.
Uskoin eläväni erakon elämää kenenkään häiritsemättä. Mutta maamme on niin pieni ja huhut kiertelevät ympäri, tännekin ne tunkeutuvat kertoen maailman menosta ja siitä mitä ihmiset minusta sanovat. Naisväki minua varsinkin kivittää. Väittävät että olen aina ollut teeskentelijä, yltiöpää ja keikailija, joka ei välitä moraalista eikä kristinuskosta.