Elok. 20 p.
Olen rukoillut ja kiusannut Holgeria ottamaan minut mukaansa — sirkukseen — metsään — tai mihin hyvänsä, missä elämää ja ihmisiä on — Holger väsyttää minua kauheasti; huoneistani, joista aluksi iloitsin, en enää välitä, ne ovat mielestäni pienet eivätkä vähääkään kuosikkaat.
Eilen en antanut hänelle rauhaa ennenkuin hän otti minut mukaansa sirkukseen. Siellä tapasimme hänen tuttavansa nuoren parooniin, joka on oppilaana maanviljelysopistossa missä Holger on opettajana. Parooni tuli heti seuraamme. Hän tahtoi nähtävästi olla dosentin kanssa hyvissä välin. Hänen koulupoikamainen tapansa huvitti minua. Hän on vapaa, iloinen, ei tosin syvämielinen eikä lahjakaskaan, mutta huvittelusta hän pitää ja osaa toisiakin huvittaa, hän ainakin eilen sai ilon ylimmilleen.
Holger oli tavallisuuden mukaan jäykkä; sellainen hän on tavallisesti aina muulloin paitsi kuin olemme kahden. Ehkäpä kiusasi häntä seurakin jonkun verran.
Parooni ymmärsi kyllä mikä suhde Holgerin ja minun välilläni oli.
Sirkuksesta menimme erääseen ravintolaan missä tunnelma vähitellen virkistyi. Minä nautin elämästä, ihmisistä ja ympäristöstä. Viivyimme siellä myöhään. Hienous hävisi, yleisö muuttui kirjavaksi, herttaisen kirjavaksi.
Minulla oli hauska — minua huvitti kaikki, joutavakin — parooni hakkaili minua, ja minä vastasin hänen kohteliaisuuksiinsa. — Erosimme myöhään, parooni jätti meidät ja minä vein "ristin" mukanani kotiini.
Olin uninen riisuutuessani!
Syysk. 14 p.
Vereni tykkii rauhattomasti. Syksy saattaa mieleeni kevätkaihon! En sure enää, en huolehdi elämästäni; ikävöin vaan. Olen kylläinen, kylläinen ja laiska. Oli aika, jolloin uskoin olevani onnellinen, jos olisi vaatetta ja ruokaa — siinä määrin olin väittämättömintä vailla. Nyt ovat vaatimukseni suuremmat.