Aljoša aloitti ilman mitään edeltäpäin harkittua oveluutta keskustelun tällä asiallisella huomautuksella, eikä aikuinen voikaan muulla tavoin alkaa, jos pitää heti saavuttaa lapsen ja varsinkin kokonaisen lapsijoukon luottamus. Täytyy nimenomaan aloittaa vakavasti ja asiallisesti ja sillä tavoin, että on aivan heidän kannallaan. Aljoša ymmärsi sen vaistomaisesti.
— Hänhän on vasenkätinen, — vastasi heti toinen poika, reipas ja vankka, noin yksitoistavuotias. Kaikki muut viisi poikaa katselivat Aljošaa.
— Hän heittää kiviäkin vasemmalla kädellä, — huomautti kolmas poika. Samassa lensi poikajoukkoon kivi, hipaisi vasenkätistä poikaa, mutta lensi ohi, vaikka oli heitetty taitavasti ja pontevasti. Sen oli heittänyt kanavan toisella puolella oleva poika.
— Anna sille kyytiä, nakkaa sitä, Smurov! — huusivat kaikki. Mutta Smurov (vasenkätinen) ei muutenkaan vitkastellut, vaan maksoi heti takaisin. Hän viskasi kivellä kanavan toisella puolen olevaa poikaa, mutta ei onnistunut: kivi sattui maahan. Kanavan toisella puolen oleva poika heitti heti taas kiven ryhmään, tällä kertaa suoraan Aljošaa kohti, ja kivi sattui tätä varsin kipeästi olkapäähän. Pojalla kanavan tuolla puolen oli koko tasku varattu täyteen kiviä. Sen saattoi nähdä kolmenkymmenen askelen päähän hänen päällystakkinsa pullottavista taskuista.
— Hän tähtäsi teihin, teihin aivan tahallaan. Tehän olette Karamazov, Karamazov? — huusivat pojat nauraa hohottaen. — No, kaikki nyt yht'aikaa häneen, antaa mennä!
Ja kuusi kiveä lensi samalla kertaa ryhmästä. Yksi sattui poikaa päähän, ja hän kaatui, mutta hypähti heti pystyyn ja alkoi raivoisasti pommittaa ryhmää kivillä. Molemmilta puolilta alkoi lakkaamaton pommitus, ja monella pojalla ryhmässäkin näkyi olevan kiviä varattuna taskuun.
— Mitä te nyt! Eikö teitä hävetä, pojat! Kuusi yhtä vastaan, tehän tapatte hänet! — huusi Aljoša.
Hän hypähti esiin ja asettui lentävien kivien tielle suojellakseen kanavan toisella puolella olevaa poikaa. Kolme tai neljä poikaa lakkasi vähäksi aikaa viskelemästä.
— Hän itse alkoi ensimmäisenä! — huusi punapaitainen poika suuttuneella lapsen äänellä. — Hän on lurjus, hän pisti äsken luokassa Krasotkinia kynäveitsellä, niin että vuoti verta. Krasotkin ei tahtonut kannella, mutta tälle pitää antaa selkään…
— Miksi? Luultavasti te itse härnäilette häntä?