— Jysähdytti otsaansa?
— Ahaa, lausuin epäkunnioittavasti! No, olkoon vain epäkunnioittavasti.
Siis, mitä tämä uni merkitsee?
— En tiedä, Miša, mitä se merkitsee!
— Senpä arvasinkin, että hän ei selitä sitä sinulle. Mitään kummaa siinä ei tietenkään ole, kaiketi vain ainaista hurskasta typeryyttä. Mutta temppu tehtiin tahallisesti. Nyt kaikki hurskaat kaupungissa alkavat puhua ja levittävät juttua ympäri lääniä: »Mitä tämä uni mahtaa merkitä?» Minun mielestäni ukko on todellakin terävänäköinen: hän haisteli tässä piilevän hengenrikoksen. Teillä löyhkää.
— Minkä hengenrikoksen?
Rakitin nähtävästi halusi saada jotakin sanotuksi.
— Teidän perheessänne se tapahtuu, tuo hengenrikos. Se tapahtuu veljiesi ja rikkaan isäukkosi kesken. Nyt isä Zosima kolahdutti otsansa maahan kaikkien tulevien tapausten varalta. Tapahtuipa sitten mitä tahansa, niin: »ah, senhän pyhä luostarinvanhin ennusti, näki profeetallisesti jo edeltäpäin», — vaikka mitä profeetallista ennustusta siinä on, että hän jysähdytti otsaansa? Ei, se oli mukamas tunnuskuva, allegoria ja hitto ties mitä! Häntä ylistetään, häntä muistetaan: rikoksen, näes, hän arvasi edeltäpäin, osoitti rikoksentekijän. Tämmöistä on löylynlyömillä kaikki: kapakkaa kohti tekee ristinmerkin ja kirkkoa viskelee kivillä. Niin sinun ukkosikin: hurskas ajetaan kepillä tiehensä, mutta murhamiehelle syvä kumarrus.
— Mikä rikos? Mille murhamiehelle? Mitä sinä? — Aljoša seisoi kuin kivettynyt, ja myöskin Rakitin pysähtyi.
— Mille? Etkö muka tiedä? Lyön vetoa, että sinä itse jo olet sitä ajatellut. Niin, tämähän on mielenkiintoista: kuule, Aljoša, sinä puhut aina totta, vaikka istut aina kahden tuolin väliin: oletko sinä ajatellut vai etkö ole, vastaa?
— Olen ajatellut, — vastasi Aljoša hiljaa. Rakitinkin meni hämilleen.