— Tekin laskettelette sarkasmeja, Aleksei Fjodorovitš.
— Ei, ei, minä lasken leikkiä, suo anteeksi. Minulla on ihan muuta mielessä. Sallihan kuitenkin kysyä: kuka on voinut kertoa sinulle noin yksityiskohtaisesti ja keneltä sinä olet voinut kaikki kuulla. Ethän sinä voinut olla itse läsnä Katerina Ivanovnan luona, kun veljeni puhui sinusta?
— Minä en ollut siellä, mutta sen sijaan oli Dmitri Fjodorovitš, ja minä kuulin sen omin korvin Dmitri Fjodorovitšilta, toisin sanoen jos tietää tahdot, niin, että hän ei puhunut minulle, vaan minä jouduin kuulemaan, tietysti vastoin tahtoani, sen vuoksi, että istuin Grušenjkan makuuhuoneessa enkä voinut tulla sieltä pois niin kauan kuin Dmitri Fjodorovitš oli viereisessä huoneessa.
— Ah niin, minä unohdinkin, että Grušenjka on sukulaisesi…
— Sukulaiseni? Tuo Grušenjkako sukulaiseni? — huudahti äkkiä Rakitin sävähtäen aivan punaiseksi. — Oletko sinä tullut hulluksi? Aivosi ovat epäkunnossa.
— Mitä? Eikö hän ole sukulaisesi? Minä kuulin niin…
— Mistä sinä olet voinut kuulla sellaista? Ei, te herrat Karamazovit olette olevinanne jonkinmoisia suuria ja vanhoja aatelisherroja, vaikka isäsi juoksenteli narrina toisten pöydissä ja armosta sai oleksia keittiön puolella. Olkoonpa vain, että minä olen ainoastaan papin poika ja mitätön teidän edessänne, te kun olette aatelia, mutta älkää loukatko minua niin iloisesti ja säädyttömästi. On minullakin kunnia, Aleksei Fjodorovitš. Minä en voi olla Grušenjkan, yleisen naisen, sukulainen, pyydän ymmärtämään sen?
Rakitin oli hyvin kiihtynyt.
— Anna minulle anteeksi, Herran tähden, en minä voinut mitenkään luulla, ja sitäpaitsi, mikä yleinen hän on? Onko hän sitten… semmoinen? — Aljoša punastui äkkiä. — Toistan sinulle kuulleeni, että hän on sukulaisesi. Sinä käyt usein hänen luonaan ja olet itse minulle sanonut, että et ole missään lemmensuhteissa häneen… En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sinä häntä siinä määrin halveksit! Ansaitseeko hän tosiaankin sen?
— Jos käyn hänen luonaan, niin siihen minulla saattaa olla omat syyni, siinä on kyllin sinulle. Mitä taas sukulaisuuteen tulee, niin pikemmin hän on veljesi tai itse isäukkosi kautta sukua sinulle kuin minulle. No, nyt olemme perillä. Mene mieluummin keittiöön. Ai! Mitä täällä, mitä tämä on? Olemmeko myöhästyneet? Mutta eiväthän he ole voineet syödä niin pian? Ovatko täällä taas Karamazovit jotakin rötöstäneet? Varmaankin. Kas tuossahan on isäsikin ja Ivan Fjodorovitš hänen jäljessään. He ovat syöksyneet ulos igumenin luota. Kas tuolla isä Isidor huutaa portailta jotakin heidän jälkeensä. Ja sinun isäsi huutaa myös ja huitoo käsillään, nähtävästi riitelee. Ohoo, tuollahan on Miusov vaunuissaan menossa pois, näetkö, hän ajaa! Ja tuossa juoksee tilanomistaja Maksimov — täällähän on tapahtunut skandaali! ei päivällisiä ole ollut! Kunhan eivät vain olisi pieksäneet igumenia? Tai ehkäpä he itse ovat saaneet selkäänsä? Sepä olisi ollut paikallaan!