— Survin oli käsissäni.
— Eikö ollut taskussa? Muistatteko sen niin tarkasti? No, heilautitteko te voimakkaasti kättänne?
— Luultavasti voimakkaasti, mutta mitä te sillä tiedolla teette?
— Jospa istuutuisitte tuolille aivan samalla tavoin kuin silloin istuitte aidalla ja osoittaisitte meille havainnollisesti, asian selventämiseksi, kuinka ja mihin suuntaan te heilautitte kättänne, minne päin?
— Etteköhän te vain tee pilaa minusta? — kysyi Mitja katsahtaen ynseästi tutkijaan, mutta tämä ei räpäyttänyt silmäänsäkään. Mitja käännähti vavahtaen, istuutui kahdareisin tuolille ja heilautti kättään.
— Näin iskin! Näin tapoin! Mitä vielä tahdotte?
— Kiitän teitä. Ettekö tahtoisi nyt selittää: miksi nimenomaan hyppäsitte alas, missä tarkoituksessa ja mitä nimenomaan silmällä pitäen?
— No perhana… Kaatuneen luo hyppäsin… En tiedä mitä varten!
— Semmoisessa kiihtymyksen tilassa? Ja ollessanne pakomatkalla?
— Niin, kiihtymyksen tilassa ja pakomatkalla.