— Minä se olen.
— Ahaa!
Tohtori silmäsi vielä kerran inhoten ympärilleen ja heitti yltään turkin. Kaikkien silmiin välähti arvokas ritarimerkki hänen kaulassaan. Alikapteeni sieppasi lennosta turkin, ja tohtori otti päästään lakin.
— Entä missä on potilas? — kysyi hän kuuluvasti ja vaativasti.
6.
Varhainen kehitys
— Mitä arvelette, mitähän tämä tohtori hänelle sanoo? — alkoi Kolja kiireesti puhua. — Mutta kuinka epämiellyttävä naama hänellä onkaan eikö totta? Minä en voi sietää lääketiedettä!
— Iljuša kuolee. Minusta se näyttää jo varmalta, — vastasi Aljoša surullisesti.
— Veijarit! Lääketiede on petkutusta! Mutta minä olen sentään iloinen, kun tutustuin teihin, Karamazov. Jo kauan olen halunnut teihin tutustua. Ikävä vain, että kohtasimme toisemme näin surullisissa oloissa…
Koljan teki kovin mieli sanoa jotakin vielä tulisemmin, vielä avomielisemmin, mutta oli kuin jokin olisi ottanut vastaan. Aljoša huomasi sen, hymyili ja puristi hänen kättään.