— Sel-kään, sel-kään pitää sille antaa, selkään! — polki jalkaansa tohtori, joka oli hirveän raivostunut.
— Mutta tiedättekö, lääkäri, minun Perezvonini voi ehkä purrakin! — lausui Kolja värisevällä äänellä, hän kalpeni ja hänen silmänsä leimahtivat. — Ici, Perezvon!
— Kolja, jos sanotte vain sanankin vielä, niin minä katkaisen välimme ainaiseksi, — huudahti Aljoša mahtavasti.
— Lääkäri, on ainoastaan yksi olento koko maailmassa, joka voi käskeä Nikolai Krasotkinia, ja se on tämä mies (Kolja osoitti Aljošaa); häntä minä tottelen, hyvästi!
Hän syöksähti paikaltaan, avasi oven ja meni kiireesti huoneeseen. Perezvon syöksyi hänen jälkeensä. Tohtori seisoi vielä viitisen sekuntia kuin jähmettyneenä ja katseli Aljošaa, sitten hän sylkäisi ja lähti nopeasti vaunuja kohti toistellen kuuluvasti: »Tämä, tämä, en tiedä, mitä tämä on!» Alikapteeni kiiruhti auttamaan häntä vaunuihin. Aljoša meni huoneeseen Koljan jäljessä. Tämä seisoi jo Iljušan vuoteen ääressä. Iljuša piti kiinni hänen kädestään ja kutsui isäänsä. Hetkisen kuluttua tuli alikapteenikin takaisin.
— Isä, isä, tule tänne… me… — alkoi Iljuša lepertää hyvin kiihtyneenä, mutta ei nähtävästi jaksanut jatkaa, vaan ojensi äkkiä molemmat laihtuneet kätensä eteenpäin ja syleili niin kovasti kuin jaksoi yhtaikaa heitä kumpaakin, sekä Koljaa että isäänsä, yhdistäen heidät syleilyynsä ja painautuen itse heitä vastaan. Alikapteeni alkoi yhtäkkiä nytkähdellä kuulumattomista nyyhkytyksistä, Koljan huulet ja leuka alkoivat vavahdella.
— Isä, isä! Miten sääli minun onkaan sinua, isä! -— voihki Iljuša katkerasti.
— Iljušetška… kullanmuruni… tohtori sanoi… sinä tulet terveeksi… tulemme onnellisiksi… tohtori… — alkoi alikapteeni puhua.
— Ah, isä! Tiedänhän minä, mitä uusi tohtori sinulle sanoi minusta… Näinhän minä! — huudahti Iljuša ja puristi taas lujasti, kaikin voimin, heitä kumpaakin vastaansa painaen kasvonsa isänsä olkapäähän.
— Isä, älä itke… ja kun minä kuolen, niin ota sinä hyvä poika, toinen… valitse itse heistä kaikista, ota hyvä, pane sen nimeksi Iljuša ja rakasta häntä minun sijastani…