— Minun kaatuvatautiini nähden kysykää, herra, mieluummin täkäläisiltä lääkäreiltä: oliko tautini oikeata vai eikö, eikä minun maksa teille sen enempää puhuakaan tästä asiasta.

— Entä kellari? Kuinka sinä aavistit kellarin?

— Kylläpä te takerrutte tuohon kellariin! Silloin kun minä menin tuohon kellariin, minä olin pelon ja epäröinnin vallassa; olin enemmän peloissani sen vuoksi, että te olitte mennyt pois enkä minä voinut odottaa enää kenenkään koko maailmassa minua puolustavan. Painaudun silloin tuohon samaan kellariin ja ajattelen: »Nyt se heti tulee, nyt se minuun iskee, kaadunko vai enkö?» Ja tämän saman epävarmuuden johdosta tunsin äkkiä kurkussani tuon välttämättömän kouristuksen… no, ja sitten lensin. Kaiken tämän ja koko keskustelumme sitä ennen kanssanne, sen päivän edellisenä iltana portilla, kun minä ilmaisin teille pelkoni ja puhuin kellarista, — kaiken tämän minä olen seikkaperäisesti ilmoittanut herra tohtori Herzenstubelle ja tuomari Nikolai Parfenovitšille ja he kirjoittivat kaiken protokollaan. Ja täkäläinen tohtori, herra Varvinski, väittikin erityisesti niin heidän kaikkien edessä, että juuri ajatuksesta se on tullutkin, siitä juuri, nimittäin tuosta arvelusta, että »kaadunko minä nyt vai enkö kaadu?» Silloin se tulikin. Niin he kirjoittivatkin, että juuri tuolla tavoin sen oli täytynyt tulla, toisin sanoen yksinomaan pelosta.

Tämän lausuttuaan Smerdjakov veti syvään henkeä aivan kuin olisi kovin uupunut.

— Sinä olet siis ilmoittanut tämän kuulustelussa? — kysyi Ivan
Fjodorovitš hieman ällistyen. Hän oli juuri aikonut pelästyttää
Smerdjakovia sanomalla ilmoittavansa heidän silloisen keskustelunsa,
mutta nyt selvisikin, että toinen oli jo itse ilmoittanut kaiken.

— Mitä minä pelkäisin? Kirjoittakoot papereihinsa koko totisen totuuden, — lausui Smerdjakov lujasti.

— Ja kerroitko meidän portilla tapahtuneen keskustelumme kokonaan sanasta sanaan?

— En, en ihan sanasta sanaan.

— Mutta sanoitko myös sen, miten kehuit minulle silloin osaavasi teeskennellä kaatuvatautia?

— En, sitä en myöskään sanonut.