Kun minä, kuten sanottu, olin kovin ärtyneellä tuulella, kysyin heti rohkeasti, kursailematta, miksi ei markiisi Degrier enään seurannut häntä kävelylle ja miksi tämä yleensäkin oli viime aikoina ollut niin välinpitämätön.
"Sentähden, että hän on roisto", vastasi hän minulle kummallisella äänellä. Koskaan en ollut kuullut hänen puhuvan sillä tavalla Degrieristä, ja vaikenin, itse säästyäkseni mahdollisesti samallaiselta kohteliaisuudelta.
"Oletteko huomannut, että hän tänään on hommaillut jotain yhdessä kenraalin kanssa", kysyin hetken päästä.
"Kovinpa te mielellänne tahtoisitte saada selkoa heidän puuhistaan", vastasi Polina kiukkuisesti. "Te tiedätte, että kenraali on pantannut koko omaisuutensa hänelle; jos ei isoäidin kuolema häntä pelasta, tekee ranskalainen epäilemättä hänestä keppikerjäläisen."
"Vai niin, hän on todellakin siis pantannut kaikki markiisille. Minä olen kyllä kuullut siitä, mutta en ole uskonut. — No, hyvästi sitten, neiti Blanche", lisäsin minä, "teistä ei siis tulekaan kenraalitarta. Ja kenraaliparka on sentään niin rakastunut, että ampuu kuulan otsaansa, jos vaan rukkaset saa. Vaarallista on todellakin siinä ijässä niin tulisesti rakastua."
"Minäkin aavistan jotain ikävää hänelle tapahtuvan", sanoi Polina ajatuksiin vaipuneena.
"Mutta kuinka voi tämä neiti Blanche niin törkeästi paljastaa kataluutensa", huudahdin, "niin selvästi näyttää, että kysymys on vaan rahoista! Eikö nyt kenraali älyä näitä julkeita juonia! Ja voiko ajatella naurettavampaa ja kurjempaa kuin lähettää sähkösanoma toisensa perästä: Onko isoäiti kuollut, onko hän kuollut? Kuinkas se teitä miellyttää, Polina Aleksandrovna?"
"Älkää puhuko tyhmyyksiä", sanoi hän kiireesti. "Minä vaan ihmettelen, miksi te olette niin hauskalla tuulella. Miksi olette niin iloinen? Senkötähden, että menetitte pelissä minun rahani?"
"Minkätähden te annoitte ne mulle menetettäväksi? Johan minä sanoin teille, etten osaa pelata toisten puolesta, vähimmin juuri teidän. Minä olen totellut teitä ja tehnyt, mitä käskitte. Edeltäkäsin vakuutin teille, ettei yritys onnistu. Tietysti te olette nyt pahoillanne. Minkäs te sitten niin paljon tarvitsette?"
"Ketä nämät kysymykset hyödyttävät?"