"Itsehän lupasitte selittää… Kuulkaas: minä olen varma voitostani, jos alan pelata itselleni. Minulla on vielä 12 fredrichsd'oria, niillä koettelen onneani. Ja sitten ottakaa minulta niin paljon kuin tarvitsette."
Hän katseli minua halveksien.
"Älkää suuttuko siitä, että ehdotan teille tällaista. Ettehän te välitä minusta mitään. Kun kerran menetin pelissä rahanne, hankin ne teille takaisin."
Polina katsoi terävästi minua ja huomattuaan minun liikutukseni, keskeytti vilkkaasti:
"Saisitte kyllä tietää minun salaisuuteni, mutta en luule niiden teitä huvittavan. Minulla on velkoja, jos haluatte kuulla. Olen lainannut jonkun verran ja tahtoisin nyt maksaa takaisin. Tulin ajatelleeksi, kummallista kyllä, että täällä varmasti pelissä voittaisin niin paljon kuin tarvitsen. En tiedä, miksi näin uskon. Sentähden kai, ettei mulla ole enään muutakaan, mihin turvautua."
"Näytte välttämättömästi tarvitsevan tuon summan. Olette tarttunut peliin kuin hukkuva oljenkorteen: jos ei tämä hukkuisi, ei hän pitäisi oljenkortta puunrunkona."
"Mutta olettehan te itsekin pannut peliin kaiken toivonne", huomautti Polina äkkiä. "Pari viikkoa sitten te laveasti mulle selittelitte, kuinka lujasti vakuutettu olitte onnen suosiollisuudesta teitä kohtaan täällä pelipöydän ääressä. Puhuitte niin vakavasti silloin, että luulin teidän olevan tosissanne. Kenties teittekin vaan pilaa?"
"En tehnyt pilaa", vastasin miettivänä, "ja uskon nyt yhtä lujasti kuin silloinkin voittavani pelissä. Tästä johtuu, etten tunne omantunnon tuskia, vaikka menetinkin toisen rahat. En epäile ollenkaan, kunhan vaan alan itselleni pelata. Minun täytyy voittaa, minullakin on peli oljenkortena, johon olen tarttunut. Te kai luulette, ettei minulla ole mitään syytä hankkia rahoja?"
"Teidän syynne minua todellakin hyvin vähän liikuttavat", vastasi Polina välinpitämättömästi. "Sitäpaitsi epäilen, voitteko te ottaa asioita vakavalta kannalta ensinkään. Kenties on teilläkin huolenne, mutta luulen, etteivät ne teitä suurestikaan rasita. Teissä ei ole lujuutta eikä vakavuutta. Mihin te rahoja tarvitsette? Mitäpä te niillä tekisitte?"
"Mihinkä tarvitsen rahaa? Oh, raha se on kaikki kaikessa meidän päivinämme! Jos minulla olisi rahoja, heti olisin teidänkin silmissänne toinen mies. En enään olisikaan teidän orjanne, jota saatte mielenne mukaan solvaista."