"Erään saksalaisen?! Tämä saksalainen on parooni Wurmerhelm, ylhäinen henkilö. Te olette rohjennut käyttäytyä törkeästi häntä ja hänen rouvaansa kohtaan."
"En ensinkään."
"Te olette pelottanut heitä", kiivaili kenraali.
"En vähintäkään", vastasin levollisena. "Olen vaan kohteliaasti kiinnittänyt paroonittaren huomion itseeni, kun hän purjehti suoraan minun päälleni ja aikoi tallata minut jalkojensa alle kuin madon.
"Teettekö te minusta pilkkaa", ärjäsi kenraali ja kääntyen Degrieriin päin, jatkoi: "Kuuletteko, hän alkaa ilveillä minunkin kanssani."
Degrier naurahti halveksivasti ja kohautti olkapäitään.
"No hyvä, ymmärtääksenne minut lyhyesti", jatkoi kenraali kääntyen minuun, "parooni on vaatinut minulta hyvitystä, koska te kuulutte minun perheeseeni. Ymmärrättekö, herraseni, minkälaiseen pulaan olette minut saattanut ajattelemattomuudellanne. Teidän tähtenne täytyi minun jo pyytää häneltä anteeksi ja luvata, että te heti jätätte minun taloni."
"Onko hän vaatinut sitä teiltä, kenraali?"
"Ei, minä tunsin itseni velvoitetuksi antamaan hänelle tämän hyvityksen. Meidän välillämme on siis kaikki lopussa, herraseni. Tuolla on 4 fredrichsd'oria ja 3 guldenia, jotka ovat palkastanne jälellä, lasku on vieressä. Minä ilmoitan heti palvelijalle, etten huomisesta alkaen maksa teidän hotellilaskujanne. Sulkeudun suosioonne."
Otin rahat ja laskun, lyijykynällä kirjoitetun, kumarsin kylmästi kenraalille ja sanoin vakavasti: