Tein hänen mieliksensä. Tuntematon, joka haiskahti kovin viinalta, katseli minua höperön näköisenä ja otti rahan kiitosta sanomatta.
"No sinä, Aleksei Ivanovitsh, etkös sinä vielä ole koettanut onneasi?"
"En, isoäiti."
"Mutta kyllä sinulla silmät niin kiiluivat, näinhän minä."
"Kyllä minä vielä koetankin, aivan varmaan."
"Aseta sinä vaan zerolle! Saat nähdä! Paljonkos sulla on rahoja?"
"Kaikkiaan 20 fredrichsd'oria, isoäiti."
"Se ei ole paljon. Minä lainaan sulle 50 fredrichsd'oria, jos tahdot. Yhden käärön saat itseäsi varten. Mutta sinä, isäseni, älä odotakaan, sinulle en anna", sanoi hän äkkiä kääntyen kenraaliin. Tämä säpsähti, mutta ei vastannut. Degrier rypisti otsaansa.
"Piru vie, se on kauhea akka", mutisi hän hampaittensa välistä kenraalille.
"Kerjäläinen, taas kerjäläinen", huudahti isoäiti kiireesti. "Aleksei
Ivanovitsh, anna hänelle kultaraha."