"Olette oikeassa. Ja kun hän saa kuulla, että minäkin tulen perimään 'baboulinkaa', kosii hän mua heti paikalla. Sitähän te tahdoitte tietää, eikö totta?"
"Vastako hän nyt kosii? Minä luulin, että hän on sen tehnyt jo aikoja sitten."
"Te kyllä tiedätte, että hän ei ole sitä tehnyt", sanoi Polina suuttuneena. — "Missä olette tutustunut tähän englantilaiseen", kysyi hän hetken kuluttua.
"Johan minä tiesin, että te heti hänestä kysytte."
Minä kerroin hänelle edelliset kohtaukseni mr. Astleyn kanssa matkalla.
"Hän on hyvin arka ja hellä — luultavasti teihin rakastunut."
"Niin onkin, hän on minuun rakastunut", vastasi Polina.
"No niin! Hän on vähintäin kymmenen kertaa rikkaampi ranskalaista, jonka rikkaudesta minulla on omat epäilykseni."
"Kuinka niin? Hänellä on jossain linna, château. Eilenkin kuulin hänen siitä puhuvan. Nyt kai olette kuullut kylliksi?"
"Teidän sijassanne minä sentäänkin menisin naimisiin englantilaisen kanssa."