"Isäseni, Aleksei Ivanovitsh, rouvan luo käskettiin."
"Mitä? Eikö hän matkustakaan? Junan lähtöön on aikaa enään vain kaksikymmentä minuuttia."
"Hirveästi on levoton, isäseni. Tuskin malttaa istua. Pikemmin, pikemmin — teitä tarkoittaa, isäseni. Kristuksen tähden, tulkaa heti."
Kiiruhdin alas ja tapasin isoäidin jo käytävässä. Kädessään oli lompakko.
"Aleksei Ivanovitsh, mene edellä, lähtekäämme!"
"Mihin, isoäiti?"
"Mun täytyy voittaa takaisin rahani, kävi kuinka tahansa! Eteenpäin, mars, mukisematta! Puoleenyöhönhän siellä pelataan?"
Seisoin hämmästyneenä. En tiennyt, mitä tehdä. Pian sentään toinnuin.
"Oma tahtonne, Antonida Vasiljevna, mutta minä en tule."
"Mikset tule? Mitä se on? Oletteko te päästä vialla kaikki?"