"Passe" — se merkitsee numerojaksoa 19-36. Ensimäinen puolisko, 1-18 merkitään sanalla "Manque". Mutta mitä minulle nämät merkitsivät? En osannut nyt tuumia enkä laskea. En kuullut edes, mikä luku oli viimeksi sattunut, vaan otin heti jäljellä olevat 20 fredrichsd'oriani taskustani ja nakkasin ne eteeni sanalle "Passe".
"Kaksikymmentä kaksi", huusi kassanhoitaja.
Olin voittanut ja annoin panoksen ja voiton jäädä peliin.
"Kolmekymmentä yksi", huusi kassanhoitaja.
"Voitto taaskin! Minulla oli jo 80 fredrichsd'oria. Työnsin koko summan kahdelletoista keskimäiselle (voitto oli siinä kolmenkertainen). Pyörä kieppui ja pysähtyi luvulle 24. Eteeni pantiin kolme kääröä, jokaisessa 50 fredrichsd'oria ja lisäksi 10 kultarahaa, joten minulla kaikkiaan oli nyt 240 fredrichsd'oria. Kuin kuumeessa työnsin koko rahakasan punaselle, — ja yhtäkkiä tajusin, mitä tein! Ainoan kerran koko pelin kestäessä! Kauhu värisytti ruumistani, käteni ja jalkani vapisivat. Kammolla tunsin tässä silmänräpäyksessä, mitä nyt tappio minulle merkitsisi. Elämästäni pelasin!
"Punanen", huudahti pelinhoitaja, ja minä hengähdin syvään; oli kuin tuhannet tuliset muurahaiset ryömisivät pitkin ruumistani. Minulle maksettiin 4,000 guldenia seteleissä ja 80 fredrichsd'oria! Osasin vielä laskea ne. Asetin panoksen, muistaakseni 2,000 guldenia, uudelleen kahdelletoista keskimäiselle ja menetin; kultarahanakin menivät menojaan. Vimmastuneena otin jälellä olevat 2,000 guldeniani ja panin ne umpimähkään kahdelletoista ensimäiselle. Lyhyen silmänräpäyksen ajan tunsin jotain, jollaista madame Blanhard lienee tuntenut, kun hän Pariisissa putosi alas ilmapallosta.
"Neljä", huusi pelinhoitaja.
Olin taas 6,000 guldenin omistaja. Tunsin voitonvarmuutta ja pelkoni oli tiessään. Huolimattomasti viskasin 4,000 guldenia mustalle; minun jälkeeni asetti kymmenen pelaajaa panoksensa mustalle.
Pelinhoitajat vilkaisivat toisiinsa ja vaihtoivat pari sanaa keskenään.
Pöydän ympärillä seisovien katselijain joukosta kuului kuisketta.
Musta voitti. Kuinka tämän perästä panokset asetin, en voi sanoa. Muistan vaan, ikäänkuin unessa, minulla kerran olleen 16,000 guldenia, jotka kolmen epäonnistuneen yrityksen perästä kutistuivat 4,000:een. Jäännöksen työnsin puoleksi tiedotonna, sillä ajattelemaan en enään kyennyt, sanalle "passe" ja voitin. Noin neljä kertaa perätysten voitin ja tiesin vaan voittaneeni tuhansia. Muistan kahdentoista keskimäisen sattuneen enimmäkseen ja vihdoin turvausin yksinomaan niihin. Ne sattuivat jotenkin säännöllisesti kolme tai neljä kertaa peräkkäin, sitten sattui pari kertaa toisille numeroille, jonka jälkeen taas keskimäiset palasivat kolme, neljä kertaa perätysten. Tämä on omituinen esimerkki siitä säännöllisyydestä, josta jo olen maininnutkin, ja joka kerrassaan kumoo kaikki lyijykynällä tehtyjen muistiinpanojen avulla harkitut laskut. Minkälaisia hirveitä kolttosia onni välistä tekeekin tällaisissa tapauksissa!