"Kuinka, kaikki kahdessa kuukaudessa?"
"Mitä, peloittaako sua? Oh, kurja orja! Tiedä, että yksi ainoa kuukausi tällaista elämää on parempi sinun koko ikääsi. Yksi kuukausi ja — sitten vedenpaisumus! Mutta sinä et tätä ymmärrä, mene! Mene, mene, sinä et tätä ansaitse! Ai, mitä sinä teet?"
Olin pukenut sukan toiseen jalkaan, jota puristin ja suutelin. Hän oikasi jalkansa ja potkasi sen kärjellä kasvoihini. Vihdoin hän karkoitti minut luotaan.
"No, hyvä, minun utchitelini, minä odotan sinua, jos tahdot.
Neljännestunnin kuluttua minä lähden", huusi hän minun jälkeeni.
Käytävässä tapasin hovimestarin, joka kohteliaasti kumarrellen tarjosi asuttavakseni komeata huoneustoa, tähän asti ollutta kreivi B:n hallussa. Hänen suureksi kummastuksekseen pyysinkin laskuani ja ilmoitin lähteväni ensi junassa. Ja puolen tuntia sen jälestä olin neiti Blanchen ja hänen äitinsä kanssa matkalla yksityisvaunussa pikajunalla Frankfurtia kohti. Neiti Blauche nauroi alituisesti minua katsellessaan, eikä rouva de Comingeskaan voinut hillitä iloisuuttaan. Itse sitävastoin en ollut ollenkaan paraalla tuulellani. Tunsin kulkevani kamalaa käännettä kohti elämässäni, mutta eilisillasta asti olin tottunut panemaan kaikki yhden kortin varaan. Muuten neiti Blanche ei antanut minulle aikaa mietiskelyihin. Hän vuoroin nauroi ja torui minua, vuoroin kuvaili Pariisin elämää mitä loistavammilla väreillä.
"Sinä tulet onnelliseksi kuin pieni kuningas. Minä solmin omin käsin sinun kaulaliinasi ja saatan sinut Hortensen tuttavuuteen. Ja kun olemme tuhlanneet kaikki rahasi, tulet tänne ja tyhjennät taas pankin. Mitä juutalaiset sinulle sanoivat? Rohkeutta ennen kaikkea, ja sitä sinulla on. Ja sinä annat vielä minulle monta kertaa rahoja Pariisissa. Kun minä tahdon viisikymmentä tuhatta korkoa ja sitten vielä…"
"Entäs kenraali", kysyin minä häneltä.
"Kenraali, tiedäthän itse, joka päivä tänä aikana tuli luokseni kukkavihkoineen. Mutta tällä kertaa minä käskin hänen etsiä kaikkein harvinaisemmat kukkaset ja lintunen lensi tiehensä. Hän lentää perässämme, saat nähdä. Ha-ha-ha! Minä tulen sangen iloiseksi. Pariisissa hän on minulle hyvään tarpeeseen. Täällä maksaa hänen puolestaan mr. Astley…"
Ja sillä tavalla minä silloin matkustin Pariisiin.