"Toisin sanoen: teitä harmittaa, kun en tunne itseäni murtuneeksi ja nöyryytetyksi", vastasin nauraen.
Hän ei heti käsittänyt, mutta, kun tarkoitukseni hänelle selvisi hymyili hän.
"Teidän huomautuksenne huvittavat minua", sanoi hän. "Minä tunnen niistä vanhan ystäväni, Aleksei Ivanovitshin, jossa oli yhdistettynä niin paljon älyä, innostusta ja — kyynillisyyttä. Venäläisellä yksin voi samalla kertaa olla niin vastakkaisia ominaisuuksia. Olette oikeassa: ihmistä huvittaa nähdä paraan ystävänsäkin alennustilassa; sellaiseen alennustilaan useimmissa tapauksissa juuri perustuukin n.k. ystävyys, sen osoittaa vanha kokemus. Tällä kertaa kuitenkin voitte olla vakuutettu siitä, että todellakin sydämestäni iloitsen nähdessäni teidät niin rohkeana. Sanokaahan nyt minulle, ettekö ole aikonut lakata pelaamasta?"
"Piru periköön sen! Heitän sen heti, kun vaan…"
"Kun ensin olette sillä rikastunut. Enkös sitä arvannutkin! Älkää sanoko enään mitään, minä tiedän kaikki. Tuo 'heti kun vaan' pääsi teiltä aivan tahtomattanne ja oli siis sydämestä sanottu. Sanokaas, onko teillä muuta tointa kuin pelaaminen.
"Ei mitään muuta…"
Hän alkoi kuulustella minua. Ja nyt tuli ilmi, ettei minulla ollut aavistustakaan, mitä muualla maailmassa oli tapahtunut, että tuskin koko tänä aikana olin lukenut ainoatakaan sanomalehteä tai avannut ainoatakaan kirjaa.
"Te olette aivan villiintynyt", sanoi mr. Astley minulle. "Te olette unohtanut kaikki harrastuksenne ja velvollisuutenne, suunnitelmanne ja päämääränne, ystävänne — ne, jotka teillä todella oli — ja muistinnekin. Muusta te ette enään välitä kuin pelivoitosta. Minä muistan, teillä oli hehkuvien, voimakkaitten tunteittenkin aika elämässänne. Olen varma, että nämätkin ovat jo muistostanne kadonneet, ja teidän ajatuksenne ja mielikuvituksenne sijoittuvat vaan ruletin termeihin: 'pair' ja 'impair', 'rouge' ja 'noir', 'douze milieu' j.n.e."
"Riittää, mr. Astley", keskeytin hänet suuttuneena, "älkää te muistuttako minulle sitä. Vakuutan teille, minä en ole unohtanut mitään. Ainoastaan lyhyeksi ajaksi, kunnes vihdoinkin saan perin pohjin kuntoon asiani, täytyy minun sielustani karkoittaa kaikki muut ajatukset, muistinkin. Sallikaa minun vaan ensin saavuttaa tämä tarkoitukseni, ja te saatte nähdä, että olen jälleen nouseva ylös kuolleista."
"Te jäätte tänne kymmeneksi vuodeksi", jatkoi mr. Astley. "Lyöttekö vetoa — samana päivänä, samalla tunnilla, kymmenen vuoden perästä tällä samalla penkillä ratkaisemme sen."