"Heretkää", virkoin minä kärsimättömästi, "minä tahdon näyttää teille, etten ole unohtanut kaikkea: sanokaa minulle, missä oleskelee nyt miss Polina? Jos te ette lunastanut minua silloin vankeudesta, niin teki sen varmaankin hän. En ole koko aikana saanut hänestä mitään tietoja."
"Minä en luule miss Polinan vapauttaneen teitä", vastasi mr. Astley jyrkästi. "Hän on nykyään Sveitsissä ja teette minulle mieliksi, jos ette kysele hänestä mitään."
"Toisin sanoen, hän on teidänkin sydämenne haavoittanut", nauroi minä väkinäisesti.
"Miss Polina on nainen, joka on minulle kallisarvoinen, mutta vakuutan teille olevani suuresti kiitollinen, jos herkeätte hänestä kyselemästä. Te ette ole häntä koskaan oikein tuntenut. Ja minun siveellistä tunnettani loukkaavaa on kuulla hänen nimeänsä teidän huuliltanne."
"Kas niin! Te olette väärässä muuten: mistä sitten puhuisin teidän kanssanne, jos en hänestä. Olkaa levollinen, minä en tahdo teiltä tutkistella sydämenne salaisuuksia. Haluaisin vaan tietää, minkälaisissa olosuhteissa hän elää nyt. Te voitte sen sanoa minulle parilla sanalla."
"Riittävätkö sitten nämät pari sanaa teille? — Miss Polina oli kauvan sairaana, on vieläkin. Jonkun aikaa asui hän äitini ja sisareni luona pohjois-Englannissa. Puoli vuotta sitten kuoli isoäiti, tuo kummallinen nainen, jättäen hänelle perinnöksi 7,000 puntaa. Nyt oleskelee Polina sisareni luona, joka on mennyt naimisiin. Hänen pieni sisarensa ja veljensä saivat myöskin periä isoäitiä ja käyvät nyt koulua Lontoossa. Kenraali kuoli kuukausi takaperin Pariisissa halpaukseen. Neiti Blanche, joka hoiti häntä hyvin loppuun asti, kiiruhti siirrättämään hänen perintöoikeutensa itselleen. Hän sai näet periä isoäidiltä suuret summat. Nyt kai olenkin kertonut kaikki."
"Entäs Degrier? Oleskeleeko hän Sveitsissä?"
"Ei hän Sveitsissä ole, enkä tiedä, missä lienee. Minä pyydän, älkää mainitko hänen nimeään minun läsnäollessani."
"Kuinka! Huolimatta teidän entisistä ystävällisistä väleistänne?"
"Niin, niistä huolimatta."