— Kipu.
— Kipuko? Luuletteko, että sillä olisi tässä tapauksessa niin suurta merkitystä.
— Tärkein. On kaksi tapaa: ne, jotka tappavat itsensä suuresta surusta, tai vihoissaan, tai hulluudessaan, tai jostakin… samapa se.. ne tekevät äkkiä. Eivät ajattele kipua, vaan äkkiä. Mutta jotka täysijärkisinä, ne ajattelevat paljon.
— Mutta onko sitten sellaisiakin, jotka tekevät sen täydessä järjessään?
— Hyvin paljon. Jos ei ennakkoluuloa olisi, niin enemmänkin; hyvin paljon, kaikki.
— Liioittelette, eivät nyt kaikki sentään!…
Hän oli vaiti.
— Eikö sitten ole mitään itsemurhakeinoa, joka ei tuottaisi kipua?
— Kuvitelkaa, — hän pysähtyi aivan eteeni,
— kuvitelkaa kiveä kuin iso talo. Se riippuu ja te sen alla. Se putoaa päähänne — käykö kipeästi?