— Olenhan pyytänyt teitä avustajaksi… puoleksi. Te keksitte suunnitelman.
— Mistä te tiedätte, pystynkö sen keksimään?
— Minulle on kerrottu teistä, ja täälläkin kuulin… tiedän, että olette hyvin lahjakas… ja osaatte tehdä työtä… ja ajattelette paljon. Minulle puhui teistä jo Sveitsissä Pjotr Stepanovitš Verhovenski, — hän lisäsi äkkiä. Hän on viisas mies, eikö totta?
Šatovin katse livahti äkkiä Lizan kasvojen yli, mutta samassa hän taas loi sen maahan.
— Nikolai Vsevolodovitškin on puhunut minulle teistä.
Šatov karahti tulipunaiseksi.
— Tässä olisi sanomalehtiä, — Liza sieppasi tuolilta edeltäkäsin siihen valmiiksi asetetun yhteensidotun sanomalehtikäärön, — yritin hieman merkitä kirjoituksia, joista olisi valittava muutamia ja numeroitava… näette itse kyllä…
Šatov otti käärön.
— Ottakaa ne kotiinne, missä te asuttekaan?
— Jumalanilmestyksen kadulla, Filippovin talossa.