— Jumal'ihminen, tarkoitatte?
— Ihmisjumala, siinä on ero.
— Olette jo taitanut sytyttää tulen pyhäinkuvankin eteen?
— Kyllä, sytytin sen.
— Joko siis uskotte?
— Eukko pitää, että palaa… eikä hänellä ollut tänään aikaa, —
Kirillov murahti.
— Mutta ettekö itse ole vielä rukoillut?
— Rukous koskee kaikkea. Näettekö, tuolla, hämähäkki kiipeää seinällä, katson ja olen kiitollinen siitä, että kiipeää.
Hänen silmiinsä tuli taas eloa. Hän katsoi koko ajan suoraan Stavroginiin, lujasti ja hellittämättä. Stavrogin seurasi häntä kulmat kurtussa ja inhonsekaisin ilmein, mutta pilkallinen hän ei ollut.
— Lyönpä vetoa, että seuraavalla kerralla tavatessamme te jo uskotte
Jumalaankin, — sanoi Stavrogin nousten ja ottaen hatun käteensä.