Nikolai Vsevolodovitš hymähti.
— Pietariin teitä ei päästetä, vaikkapa saisittekin minulta matkarahat… Mutta on jo aika mennä Marja Timofejevnan luo, — näin sanoen hän nousi tuoliltaan.
— Nikolai Vsevolodovitš, — mutta miten käy Marja Timofejevnan?
— Kuten jo sanoin.
— Onko se oikein totta?
— Te ette näy uskovan.
— Heitättekö tosiaankin minut nurkkaan kuten kuluneen saappaan?
— Harkitaan vielä asiaa, — Nikolai Vsevolodovitš naurahti, — mennään jo.
— Ettekö halua, että seisoisin portailla sen ajan, etten vahingossa kuulisi mitään… huonehisemme ovat pikkuruikkuisia.
– Oivallista. Seisokaa portailla. Ottakaa sateensuoja.