Kun hänen karu ja käskevä äänensä kajahti, isäntäväkikin joutui pelon valtaan. Hän oli poikennut tänne vain tiedustelemaan ja ottamaan asioista selvää aivan varmana siitä, että Stepan Trofimovitš oli jo kauan sitten lähtenyt Spasoviin. Mutta saatuaan tietää hänen olevan täällä ja lisäksi vielä sairaana hän syöksähti levottomana tupaan.
— No, missä hän sitten on? Ahaa? Vai siinä sinä olet! — hän huudahti huomattuaan Sofja Matvejevnan, joka tänä samana hetkenä oli ilmestynyt toisen huoneen kynnykselle. — Sinun hävyttömästä naamastasi arvasin heti, että sinä se olet. Pois, kelvoton! Ettei sinun hajuasikaan olisi enää tässä talossa! Ajakaa ulos hänet! Sillä muuten minä sinut, muorikulta… minä tungen sinut iäksi päiväksi vankilaan. Vartioikaa häntä toistaiseksi jossakin toisessa talossa. Kaupungissa hän on jo kerran saanut istua vankilassa, istukoonpa vielä toisenkin kerran. Ja sinua, isäntä, pyydän: et saa päästää tänne ketään, niin kauan kuin minä olen täällä. Olen kenraalitar Stavrogina ja otan koko talon haltuuni. Ja sinä, kyyhkykultaseni, sinä teet minulle vielä kaikesta tarkan selon.
Tutut äänet järkähdyttivät Stepan Trofimovitšin mieltä. Hän alkoi väristä. Mutta Varvara Petrovna oli jo ehtinyt väliseinän taakse. Säkenöivin silmin hän siirsi jalallansa tuolin luokseen, istuutui siihen selkä jäykästi selkämystää vastaan ja kiljaisi Dašalle:
— Mene ulos hetkeksi, mene isäntäväen puolelle. Kas, miten olet utelias? Ja sulje ovi lujasti jälkeesi.
— No, kuinkas nyt elelette, Stepan Trofimovitš? Onko huvimatka ollut mieluinen? — tämä ryöstäytyi häneltä raivoisan ironisesti.
— Chère, — yritti Stepan Trofimovitš lepertää aivan tolkuttomana, — olen saanut tuta elämän… venäläisen elämän todellisuutta… Et je précherai l'Evangile. [Rupean julistamaan evankeliumia.]
— Oi, sinä hävytön, kiittämätön mies! — kiljaisi Varvara Petrovna lyöden kätensä yhteen. — Ei riittänyt teille vielä se, että häpäisitte minut, teidän piti vielä sotkeutua tuohon… Oi, vanha, häpeämätön irstailija!
— Chère…
Stepan Trofimovitšin ääni petti, hän ei voinut sanoa sanaakaan, katseli vain silmät kauhusta levällään.
— Kuka hän oikeastaan on?