— Keneltä?
— Lisavjetalta! Minä pyysin sen häneltä.
— Lisavjetalta? Ihmeellistä! ajatteli Raskolnikov.
Vähitellen alkoi kaikki Sonjan luona tuntua hänestä niin ihmeelliseltä ja kummalliselta. Hän vei kirjaa lähemmäksi kynttilää ja alkoi selailla sitä.
— Missä on kertomus Latsaruksesta? kysyi hän äkkiä. Sonja katseli itsepäisesti permantoon, eikä vastannut.
Hän oli puoleksi kääntynyt hänestä.
— Latsaruksen herättämisestä! Hae se minulle, Sonja! Sonja katsoi häneen sivulta.
— Ei siellä! … neljännessä evankeliumissa… sanoi hän kiivaasti ja katsoi synkästi, liikkumatta häneen.
— Etsi se ja lue minulle, sanoi hän istuutuen pöydän ääreen, laskien pään käsiinsä, kuullakseen.
— Kolmen viikon kuluttua tahi niille main on hän seitsemän virstan päässä täältä, hulluinhuoneessa. Ehkä minäkin olen silloin siellä, jollen ole aivan toisella seudulla, mutisi hän itseksensä.