Helenan silmät säihkyivät, poskensa hehkuivat. "Varmaankaan ei hän tarkoituksetta näin puhu", ajattelin mielessäni.
— Aiotteko te antaa minut tuon ukon kotiin? lausui taas tyttönen.
— Niin, Helena.
— Ei, mieluummin minä menen palvelijaksi.
— Ah, kuinka pahaa se kaikki on, mitä sinä puhut, Leena. Ja mitä joutavia: kellepäs sinä menisit palvelijaksi?
— Mille maalaiselle tahansa, vastasi hän, yhä enemmän päätänsä alas painaen.
Hänellä oli erittäin tulinen luonne.
— Eihän maalaiselle kelpaa tällainen piika, sanoin naurahtaen.
— No, herralle.
— Voiko sinun luonteellasi olla herrasväessä?