— Minä vannon, ettei hän sitä tee! huudahti Alesha vielä suuremmalla innolla. — Hän oli ärtynyt sanoessaan, että "kiirehdimme" — saatpas nähdä, huomenna, näinä päivinä, hän katuu, ja jos hän niin kovin suuttui, että hän todellakin tahtoo purkaa liittomme, niin minä, sen vannon, en tottele häntä. Minulla kenties riittää siihen voimia… Ja tiedätkös, kuka meitä auttaa? huudahti hän äkkiä riemastuneena keksimästään ajatuksesta. — Katja auttaa meitä! Sinä tulet näkemään, sinä huomaat, mikä suloinen olento hän on! Sinä näet, ettei hän tahdo olla sinun kilpailijanasi ja eroittaa meitä! Ja kuinka väärin sinä äsken teit, kun sanoit, että minä olen semmoinen, joka voi jo häiden jälkeisenä päivänä lakata sinua rakastamasta! Kuinka katkeraa oli minun sitä kuulla! Ei, minä en ole semmoinen, ja joskin minä usein kävin Katjan luona…
— Lakkaa jo, Alesha; saat sinä käydä hänen luonaan kuinka usein vaan haluat. En minä siitä äsken puhunut. Sinä et ymmärtänyt kaikkea. Ole onnellinen kenen kanssa vain haluat. Enhän minä voi sinun sydämmeltäsi vaatia enempää, kuin sen, mitä se voi minulle antaa…
Mavra tuli sisään.
— Mitä, tuodaanko tee sisään, vai? Kaikkeapas, teekeittiö on kiehunut kaksi tuntia; kello on yksitoista.
Hän puhui töykeästi ja vihaisesti; nähtävästi oli hän hyvin pahalla päällä ja oli vihainen Natashalle. Asia oli se, että hän viime päivät, aina tiistaista asti, oli niin iloissaan siitä, että hänen emäntänsä (jota hän kovin rakasti) menee miehelään, jonka tiedon hän jo ehti levittää koko taloon, kaupunkipiiriin, puodissa, talonmiehelle. Hän kehuskeli siitä ja hyvin juhlallisesti kertoeli, että ruhtinas, mahtava mies, kenraali, upporikas, itse ajoi pyytämään hänen neitinsä suostumusta, ja hän, Mavra, omin korvin sen kuuli, ja nyt äkkiä tuo kaikki raukeni tyhjiin. Ruhtinas oli lähtenyt pois vihaisena, ei edes teetä oltu tarjottu, ja tietysti kaikkeen oli neiti syypää. Mavra kuuli, kun neiti niin röyhkeästi puheli ruhtinaan kanssa.
— Miksei … tuo vaan, vastasi Natasha.
— No, entäs ruokaa, annetaanko sitä, vai?
— No, tuo ruokaakin.
Natasha joutui hämilleen.
— Valmistettiin, varustettiin, pitkitti Mavra — eilisestä aikain uuvuksiin itseni juoksin. Nevskiltä kävin viiniä hakemassa, ja nyt…