— Mitäs siitä, jos kirjoitinkin? Minä kirjoitin eilen sinulle, mutta tänään kirjoitettiin minulle, vieläpä niin, että otsa rutisi, — semmoiset ovat asiat! Minua odotetaan. Suo anteeksi Vanja. Ainoa, mitä voin sinulle tyydytykseksi tarjota, on se, että pieksät minua siitä, kun sinua suotta vaivasin. Jos tahdot saada tyydytystä, niin lyö päälle, mutta tee se Herran tähden pikemmin! Älä pidätä, on asioita, minua odotetaan.
— Mistäpäs syystä minä sinua löisin? Jos on asiaa, niin mene vaan, sattuuhan jokaiselle odottamattomia asioita. Mutta…
— Ei, siitä "muttasta" minä sitten sinulle sanon, keskeytti hän, kiirehtien eteiseen ja pannen päällysnuttua ylleen; hänen muassaan aloin minäkin pukea nuttua ylleni. — On minulla asiaa sinullekin; hyvin tärkeä asia onkin, sen vuoksi minä sinua kutsuinkin; se suorastaan koskee sinua ja sinun etujasi. Mutta kun nyt yhdeksässä minutissa sitä on mahdoton kertoa, niin, Jumalan tähden, sinä lupaa, että tulet luokseni tänään juuri kello seitsemän, ei ennen, eikä myöhempään. Silloin olen kotona.
— Tänään, sanoin epäröiden, — veliseni, minä arvelin tänä iltana pistäytyä…
— Pistäy, veliseni, nyt heti sinne, minne aioit illalla mennä, ja tule illalla minun luokseni. Sillä, Vanja, sinä et osaa aavistaakaan, mimmoisia asioita minä sinulle kerron.
— No, olkoon menneeksi; mitähän tuo olisi? Voinpa sanoa, sinä herätit uteliaisuuteni.
Nyt olimme jo astuneet tulos portista ja seisoimme käytävällä.
— Tuletko siis? kysäsi hän päättävästi.
— Sanoinhan, että tulen.
— Ei, mutta annappas kunniasanasi.