— Ei … hän … asuu luonani jonkun aikaa.
— Kummallinen tyttö. Minä olen varma, että hän on höperö. Ajatelkaas, alussa vastaili minulle hyvin, mutta sitten, kun näki minut paremmin, hyppäsi luokseni, kiljahti, alkoi vavista, tarttui minuun kiinni … jotain aikoi sanoa, eikä voinut. Täytyypä minun tunnustaa, että aloin jo peljätä, aioin jo paeta, mutta, Jumalan kiitos, hän läksikin minua pakoon. Mitenkä te vain voitte tulla toimeen hänen kanssaan?
— Hän on kaatuvatautinen, vastasin minä.
— Ahaa, vai niin! No, ei se sitten ole niin kumma … jos hän on kaatuvatautinen.
Samassa sovittelin mielessäni yhteen seuraavat asiat. Että Maslobojevin eilinen käynti huoneessani, vaikka hän tiesi minun olevan poissa kotoa; että tämänpäiväinen käyntini Maslobojevin luona; että Maslobojevin tämänpäiväinen kertomus, jonka hän jutteli humalapäissään ja vastenmielisesti; että hänen kutsunsa luokseen tänään kello seitsemäksi, hänen vakuuttelemisensa olla uskomatta hänen viekastelemisiaan, ja viimeksi, että ruhtinas odotti minua puolitoista tuntia ja vielä, ehkä tietäen, että minä olen Maslobojevin kesteissä, ja Nellykin pakeni häntä ulos, — että näillä kaikilla täytyi olla jotain yhteyttä keskenään. Syytä olikin kyllin ajatella näitä.
Portin edessä odottivat meitä ruhtinaan vaunut. Istuimme niihin ja läksimme ajamaan.
VIII.
Matkamme ei ollut pitkä, Kauppasillalle saakka. Ensin olimme jonkun aikaa ääneti. Mielessäni pyöri yhä ajatus: mitenkä ruhtinas alkaa puheen kanssani? Minusta tuntui, että hän koettaa udella minulta, tiedustella jotain, jota hänen oli tarvis tietää. Mutta hän alkoikin kaikitta mutkitta ja suoraan kävi asiaan:
— Minua nyt kovin huolestuttaa eräs seikka, Ivan Petrovitsh, alkoi hän, — josta minä ennen kaikkea tahdon puhella teidän kanssanne ja kysyä neuvoanne: jo kauan sitten olen päättänyt luopua oikeudestani, jonka voitin oikeuden käynnissämme ja jättää riidanalaiset kymmenentuhatta Ichmeneville. Mitenkä voisi sen parhaiten tehdä?
"Ei ole totta, ettet tietäisi, mitenkä tekisit", johtui heti mieleeni. "Etköhän vain aio tehdä minusta pilaa?"