Tuon sanottuaan Nelly vaaleni, silmänsä säkenöivät; vieläpä vapisevat huulensakin vaalenivat ja jokin voimallinen mielenliikutus vääristi ne. Vanhus katsoi häneen neuvottomana.

— Niin, te olette minua pahempikin, sillä te ette anna anteeksi omalle tyttärellenne; te tahdotte unohtaa hänet kokonaan ja otatte luoksenne toisen lapsen, mutta saattaako unohtaa oman lapsensa? Voitteko te rakastaa minua? Kun te vaan näette minut, niin samassa muistatte, että olen teille vieras, ja että teillä oli oma tytär, jonka te itse unohditte, te kun olette armoton ihminen. Mutta minä en tahdokkaan olla armottomien luona; en tahdo, en tahdo!…

Nelly tyrskähti itkuun ja katsahti minuun.

— Ylihuomenna nousi Kristus ylös, kaikki antavat suutelon ja syleilevät, sopivat keskenään, kaikki viat annetaan anteeksi… Minä tiedän sen… Ainoastaan te … te yksin … uh, kuinka kova sydän! Menkää pois!

Nelly alkoi itkeä. Tämän puheen hän oli nähtävästi jo kauan sitten miettinyt ja mieleensä pannut siltä varalta, että vanhus vielä kerran pyytäisi häntä luoksensa. Vanhus hämmästyi ja vaaleni. Kivun tunne näkyi hänen kasvoillaan.

— Ja miksi, miksi minusta kaikki noin huolehtivat? Minä en tahdo, en tahdo! — huudahti äkkiä Nelly jonkinlaisella raivolla. — Menen kerjäämään!

— Nelly, mitä sinä nyt? Nelly, ystäväiseni! — pääsi minulta huudahdus, mutta huutoni oli vain öljyä tuleen.

— Niin, ennen minä menen kadulle almua anomaan, kuin jään tänne! — huusi hän itkien. — Äitinikin pyysi almua ja kuollessaan sanoi minulle: ole köyhänä ja pyydä ennen almua, kuin… Almun pyytäminen ei ole häpeäksi: minähän en pyydä yhdeltä ihmiseltä, minä pyydän kaikilta, eikä se ole häpeä; niin minulle eräs kerjäläisnainen sanoi; olenhan minä pieni; enhän minä mistä muualta saa. Minä pyydänkin kaikilta, en tahdo, en tahdo, minä olen paha, olen pahin kaikista, kas näin paha minä olen!

Ja samassa koppasi Nelly äkkiä pöydältä kupin ja heitti sen lattiaan.

— Nyt se särkyi, — sanoi hän katsoen minuun uhittelevasti, — kuppeja olikin vain kaksi ja niistä minä toisen särin, — lisäsi hän. — Mistä nyt juodaan teetä?