— Mikä sinun nimesi on, kyyhkyläiseni — kysäsi Anna Andrejevna Nellyltä. Nelly sanoi heikolla äänellä nimensä ja tuli yhä enemmän ymmälle. Ukko katsoi häneen tarkkaan.
— Onko se sama kuin Helena? kysäsi mummo vilkkaasti.
— Niin, vastasi Nelly. Seurasi taas hetkisen äänettömyyttä.
— Nunna-sisar Praskovja Andrejevnan sisarentytär oli myöskin Helena, lausui Nikolai Sergeitsh.
— Häntäkin kutsuttiin Nellyksi. Minä muistan sen.
— Mitä, eikö sinulla ole omaisia, ei isää eikä äitiä? kysäsi Anna
Andrejevna.
— Ei ole, vastasi Nelly harvaan ja arastellen.
— Kuulin sen, kyllä kuulin. Onko siitä kauan, kun äitisi kuoli?
— Ei ole.
— Kyyhkyläiseni, orpo raukkani, pitkitti mummo katsoen häneen säälivästi.