Nikolai Sergeitsh rummutti maltittomasti sormillaan pöytään.
— Oliko äitisi ulkomaalaisia, niinkö? Niinhän te, Ivan Petrovitsh, kerroitte? pitkitti mummo arkailevia kysymyksiään.
Nelly katsoi minuun hätäisesti, oli, ikäänkuin olisi tahtonut minua avukseen. Hän hengitti rauhattomasti ja katkonaisesti.
— Hänen äitinsä oli englantilaisesta isästä ja venäläisestä äidistä, joten siis ennemmin voi häntä sanoa venakoksi, sanoin minä. — Nelly on syntynyt ulkomailla.
— Matkustiko hänen äitinsä ulkomaille miehensä kanssa?
Samassa punastuivat Nellyn kasvot kokonaan.
Mummo huomasi lausuneensa sopimatonta ja vavahti, kun ukko loi häneen vihaisen katseen. Ukko katsoi mummoon hyvin tuimasti ja kääntyi ikkunaan.
— Eräs kehno ja katala mies petti hänen äitinsä, lausui äkkiä ukko Anna Andrejevnalle. — Tuon miehen kanssa hän karkasi isänsä luota ja antoi isänsä rahat tuolle rakastetullensa; tuo heittiö viekotteli häneltä rahat valhetellen hänelle, vei hänet ulkomaille, omisti hänen rahansa ja hänet itsensä hylkäsi. Eräs hyvä ihminen ei jättänyt häntä, vaan auttoi kuolemaansa saakka. Kun tuo hyvä ihminen pari vuotta sitten kuoli, palasi hän isänsä luo. Niinhän sinä, Vanja, kerroit? kysyi ukko katkonaisesti.
Nelly nousi hyvin levottomana ja aikoi mennä ovelle.
— Tule tänne, Nelly, — sanoi ukko ojentaen vihdoin tytölle kätensä.
— Istu tähän, istu luokseni, kas tuohon, — istu!