Nelly pysähtyi. Ukko näytti tulevan paremmalle päälle siitä, että puhe kääntyi Asorkaan.

— Mitä hän sinulle kertoi Asorkasta? kysäsi Nikolai Sergeitsh kumartuen yhä alemmaksi tuolissaan, ikäänkuin olisi aikonut vielä enemmän piilottaa kasvonsa ja katsoa alas.

— Hän puhui minulle aina iso-isästä, vastasi Nelly, — sairaana puhui hänestä, houriessaan lakkaamatta hänestä puhui. Sitten, kun alkoi jo parantua, alkoi hän taas kertoa siitä, kuinka hän ennen oli… Silloin hän kertoi Asorkastakin, sillä kerran kaupungin ulkopuolella taluttivat pojat koiraa joelle hukuttaakseen sen, mutta äitini antoi pojille rahaa ja osti koiran heiltä. Kun iso-isä näki Asorkan, alkoi hän nauraa sille. Sitten Asorka pakeni. Äiti alkoi itkeä; iso-isä pelästyi ja lupasi antaa sata ruplaa sille, joka tuo Asorkan takaisin. Kolmantena päivänä tuotiin koira; iso-isä antoi tuojalle sata ruplaa ja siitä ajasta hän piti Asorkasta. Äiti rakasti sitä niin, että otti sen kanssansa vuoteelle. Äiti kertoi, että Asorka oli ennen ollut konstinnäyttäjien muassa, osasi seisoa takajaloillaan, kantoi apinaa selässään, pyssyä osasi pidellä ja vielä paljon muutakin osasi… Ja kun äiti läksi pois iso-isän luota, jäi Asorka iso-isälle, aina käveli hänen kanssaan, joten siis, kun äiti vain näki Asorkan kadulla, heti arvasi, että isoisäkin oli siinä…

Nikolai Sergeitsh ei nähtävästi ollut odottanut kuulla Asorkasta tämmöistä kertomusta, jonka vuoksi tulikin yhä jurommaksi. Hän ei enää kysellyt mitään.

— Mitä, ettekö sitte enää iso-isääsi nähneetkään? kysäsi Anna
Andrejevna.

— Kyllä, kun äiti alkoi parantua, kohtasin minä taaskin iso-isän. Menin puotiin leipää ostaakseni — äkkiä näin miehen ja Asorkan, katsoin ja tunsinkin isoisän. Minä kävin syrjään; nojauduin seinään. Isoisä katsoi minuun, katsoi kauan ja oli niin hirmuinen, että minä kovin pelkäsin, sitten meni hän ohi. Asorka tunsi minut, alkoi hyppiä ja nuoleskella kättäni. Minä juoksin kiireesti kotiin, katsoin taakseni, iso-isä meni puotiin. Minä ajattelin silloin: varmaankin kyselee meistä, ja pelkäsin vielä enemmän, ja kotiin tultuani en virkkanut siitä äidille mitään, ettei äiti taas tulisi kipeäksi. Huomenna en mennyt puotiin; sanoin päätäni kivistävän; mutta kun kolmantena päivänä menin, niin en ketään kohdannut; kovin vieläkin pelkäsin, siksi oikein kovasti juoksin. Sitten vielä seuraavana päivänä minä kuljin, ja kun käännyin kadun nurkasta, olivatkin iso-isä ja Asorka edessäni. Minä läksin juoksemaan, käännyin toiselle kadulle ja menin toista tietä puotiin; äkkiä taaskin kohtasin hänet ja säikähdin niin, että pysähdyin siihen enkä päässyt pois lähtemään. Iso-isä pysähtyi eteeni ja taas katsoi kauan minuun, sitten silitti päätäni, otti kiinni kädestäni ja talutti minua; Asorka kävi jälessämme ja heilutteli häntäänsä. Silloin minä näin, ettei iso-isä voinut käydä enää suorana, nojasi sauvaansa ja kätensä vapisivat kovin. Hän vei minut kuljeskelevan kaupustelijan luo, joka istui nurkalla ja myyskenteli leivoksia ja omenoita. Tältä hän osti leivoksia, konvehdin ja omenan, ja kun otti rahaa nahkakukkarosta, vapisivat kätensä kovasti ja hän pudotti viisikopekkaisen, minä nostin sen hänelle. Hän lahjoitti sen viisikopekkaisen minulle, silitti päätäni, mutta ei nytkään sanonut mitään, vaan meni luotani pois kotiansa.

Sitten tulin äidin luo ja kerroin kaikki iso-isästä, kuinka ensin pelkäsin ja piilouduin häneltä. Äiti ei ensin uskonut, mutta sitten tuli niin iloiseksi, että kaiken iltaa kyseli minulta, suuteli minua ja itki, ja kun olin kaikki kertonut, käski hän, etten enää pelkäisi isoisää, ja sanoi, että siis hän rakastaa minua, kun tahallaan oli tullut luokseni. Äiti käski minun hyväilemään isoisää ja puhelemaan hänen kanssansa. Seuraavana päivänä lähetti äiti jo aamusta minut useampia kertoja, vaikka sanoinkin hänelle, että iso-isä tuli aina illan lähetessä. Äiti kävi taampana jälestäni ja piiloutui nurkan taa, seuraavana päivänä samoin, mutta iso-isä ei tullutkaan; niinä päivinä satoi, ja äiti vilustui kovin, sillä hän aina kävi kanssani ulkona, ja sitten taas kaatui vuoteeseen.

Iso-isä tuli viikon kuluttua ja taaskin osti minulle leivoksen ja omenan eikä nytkään puhunut mitään. Ja kun hän läksi menemään pois, seurasin minä salaa, sillä ennempää jo olin päättänyt ottaa selvän, missä hän asuu ja sanoa äidille. Minä astuin etempänä ja toisella puolella katua, ettei iso-isä huomaisi.

Hän asui hyvin kaukana, ei siellä, missä sitten eli ja missä kuoli, mutta Hernekadulla suuressa kartanossa, neljännessä kerroksessa. Saatuani sen tietää palasin kotiin myöhään. Äiti oli kovin peloissaan, sillä hän ei tietänyt, missä olin. Kun sitten kerroin hänelle, tuli hän taas hyvin iloiseksi ja aikoi jo seuraavana päivänä mennä iso-isän luo; mutta seuraavana päivänä alkoi peljätä ja pelkäsi kolme päivää; niin ei mennytkään. Sitten sanoi hän minulle: "kuules, Nelly, minä olen nyt sairas enkä voi mennä, mutta minä kirjoitin kirjeen isoisällesi, mene ja vie se hänelle. Tarkasta, miten hän lukee kirjeen, mitä sanoo ja mitä tekee: sinä laskeu polvillesi, suutele häntä ja rukoile, että hän antaisi anteeksi äidillesi…" Ja äiti itki kovasti, minua suuteli ja siunasi matkalle ja Jumalaa rukoili, asetti minutkin kanssansa pyhimyksenkuvan eteen polvilleni ja vaikka olikin hyvin kipeä, läksi kumminkin saattamaan portille, ja kun minä sitten katsahdin taakseni, katsoi hän yhä jälkeeni, kun minä menin.

Tulin iso-isän asunnolle ja aukaisin oven, jossa ei ollut ovenrautaa. Iso-isä istui pöydän takana ja söi leipää ja perunoita, ja Asorka seisoi hänen edessään, katsoi kun hän söi; Asorkan häntä vain yhäti heilui. Iso-isälläkin oli siinä asunnossaan matalat ikkunat, pimeät, samaten oli vain yksi pöytä ja tuoli. Hän eli yksin. Astuin sisään, ja hän säikähti niin, että koko ruumiinsa alkoi vavista, kasvonsa kalpenivat. Minäkin pelästyin enkä sanonut mitään, menin vain pöydän luo ja laskin siihen kirjeen. Kun iso-isä näki kirjeen, suuttui hän niin, että hypähti ylös, tempasi keppinsä ja heilahdutti sitä ylitseni, mutta ei lyönyt, työnsi minut eteiseen ja tyrkkäsi menemään. En ehtinyt laskeutua vielä yhtään rappua, kun taas aukasi oven ja heitti minulle kirjeen takaisin aukaisemattomana. Tulin kotiin ja kerroin kaikki. Sen jälkeen äiti taas kääntyi vuoteeseen…