— Sepä se, liikutettu, ja se on nyt hänelle vahingollista, sanoin minä.
— Niin, no, vastenmieliset muistot — sehän on kokonaan eri asia. Usko pois, ystäväiseni, usko kokemukseeni: mieluisten asiain synnyttämät mielenliikutukset eivät ole vaarallisia; niistä saattaa taudin voimakin lannistua, ne vaikuttavat terveellisesti…
Sanalla sanoen, ukko oli aatteestaan niin viehättynyt, että oikein riemastui siitä. Mahdotonta oli häntä vastustaa. Kysyin lääkärin neuvoa, mutta ennen kun lääkäri ehti mitään päättää, otti Nikolai Sergeitsh lakkinsa ja läksi suorittamaan asiaa.
— Kuules, tässä on lähellä hyvin suuri kasvilämpiö, sanoi ukko minulle lähtiessään. — Tarhurit myyvät loppuun kukkia, sieltä voi saada hyvin huokealla. Oikein ihmeellistä, kuinka huokealla!… Puhu siitä Anna Andrejevnalle, muuten hän taas ehkä suuttuu menojen tähden… No, niin siis…
Niin! Kuules sitten, ystäväiseni: eihän sinulla ole mihinkään kiirettä? Olethan työstäsi päässyt, olet saanut sen loppuun, miksikä siis kotiin kiirehtisit? Jää meille yöksi, makaat yläkamarissa, kuten muinoin, muistathan. Siellä on vuoteesi, tyynysi — kaikki on koskematta paikallaan. Nukut kuin Ranskan kuningas. Mitä, jääthän? Heräät huomenna varemmin, tuodaan kukkaset ja kello kahdeksaan saamme huoneen koristetuksi. Natasha auttaa: hänellä on näissä asioissa enemmän kauneusaistia, kuin meillä kummallakin yhteensä… No, suostutko? Jäätkö yöksi?
Päätimme, että jään heille yöksi. Ukko sovitti niin asiat. Lääkäri ja Maslobojev sanoivat hyvästin ja läksivät. Ichmenevien oli tapana mennä varhain nukkumaan, jo kello yksitoista. Pois lähtiessä oli Maslobojev hyvin miettivän näköinen ja aikoi jotain sanoa minulle, mutta jätti toiseen kertaan. Kun minä vanhuksille hyvää yötä toivotettuani nousin ylös huoneeseeni, kummakseni kohtasin siellä Maslobojevin. Hän istui pöydän luona odottamassa minua selaillen jotain kirjaa.
— Käännyin takaisin, Vanja, sillä paras on puhua asia nyt. Istuppas.
Näes, asia on kokonaan tyhmä, oikein harmittaa.
— Mitä niin?
— Näes, tuo sinun lurjus ruhtinaasi pari viikkoa sitten sapetti niin, että vieläkin sappi kiehuu.
— Mitä, mikä asia se on? Oletko sinä vielä ruhtinaan kanssa tekemisissä?