— Tuolla sinua kysytään, tuleppas, lausui Mavra jonkinmoisella salaperäisellä äänellä.
— Kuka minua nyt kysyisi? sanoi Alesha, katsoen neuvotonna meihin.
— Lähdenpä.
Keittiössä seisoi hänen isänsä livre-pukuinen palvelija. Ruhtinas oli Natashan asunnon ohi ajaessaan pysähdyttänyt vaununsa ja lähettänyt palvelijansa tiedustamaan, oliko Alesha täällä. Tämän ilmoitettuaan palvelija samassa poistui.
— Kummallista! Tämmöistä ei vielä ole koskaan tapahtunut, sanoi
Alesha hämillään ja katsoen meihin. — Mitä tämä merkitsisi?
Natasha katsoi levottomasti häneen. Äkkiä Mavra taas aukaisi kamarimme oven.
— Ruhtinas itse tulee! sanoi hän hätäisesti kuiskaten ja samassa sulki oven.
Natasha vaaleni ja nousi seisomaan. Äkkiä alkoivat silmänsä loistaa. Keveästi nojaten pöytään hän seisoi ja rauhatonna katsoi oveen, josta kutsumaton vieras oli tuleva.
— Natasha, älä pelkää, minä olen luonasi! Minä en salli sinua loukattavan, lausui hämmästynyt, mutta kumminkin itsensä hallitseva Alesha.
Ovi aukeni ja kynnykselle ilmaantui ruhtinas Valkovski.